Hississä oli kaksi pukutyyppiä. Nyökkäsin heille, kun astuin sisään ja ovi sulkeutui jäljessäni. Kumpikaan ei vastannut. Vein molemmilta lompakon, tyhjensin ne maksuvälineistä ja palautin omistajiensa taskuun. Saivat, mitä ansaitsivat, ajattelin.
Hyppäsin ulos seuraavassa mahdollisessa kerroksessa ja nakkasin luottokortit roskikseen. Niistä olisi saanut muutaman euron, mutta en ollut pikkurahan tarpeessa. Setelit työnsin taskuuni ja poistuin rakennuksesta.
Ulkona koiraparkissa oli harmaankarhea kirpputurkki. Päästin sen irti. Koira ihmetteli hetken, mutta läksi sitten omille teileen. Katselin sen menoa ja jäin odottamaan, halusin tietää mitä tapahtuisi, kun koiran omistaja huomaisi elikon kadonneen.
Nainen ei ollut enää ihan nuori, vaikka olikin sievä ja kalliisti puettu. Hän kiljui ja ryntäili ympäriinsä. Kysyin, mikä on hätänä ja voinko tehdä jotain hänen hyväkseen. Hän huusi koiransa perään, se oli kuulemma hänen ainoa ystävänsä. Lohdutin häntä ja sanoin, että joudan hyvin etsimään koiraa hänen kanssaan.
Meni siihen vähän aikaa, mutta ajattelin että panostus kannattaa. Ja kannattihan se. Piski löytyi vähän matkan päästä ja tuli kutsuttaessa naisen luokse, heilutti vielä häntäänsä ja tuntui hyväksyvän minutkin. Eikä ihme. Olinhan tarjonnut sille hetken vapautta.
Sain kutsun kahville. Tietenkin hyväksyin. Nainen ja piski asuivat lähistöllä uuden talon kattohuoneistossa. Se oli täynnä taidetta ja kirjoja. Kahvi tarjottiin ohuista posliinikupeista. Pienellä lautasella oli käsin tehtyjä suklaakonvehteja. Kermakko ja sokerikko olivat hopeaa, samoin kahvilusikat.
Nainen tarjoili kahvin lasisesta pressopannusta. Hän sanoi, että kahvi maistuu haudutettuna paljon paremmalta kuin suodatettuna. Nyökyttelin ja olin samaa mieltä. Kehuin hänen hyvää makuaan ja sujautin yhden konvehdin piskille. Nainen oli otettu imartelustani. Hän kysyi, ottaisinko lasillisen, ja minä lupasin. Kun hän siirtyi baarikaapille ja kääntyi selin, kaivoin tipat valmiiksi esille.
Lasi oli kristallia. Nainen katsoi silmiini ja vihjaisi, että muutakin herkkua voisi olla tarjolla. Olin tietenkin ilahtuvani. Kohotin lasini, johon nainen oli kaatanut kullan keltaista nestettä, hymyilin ja olin myötämielinen. Sekoitin tipat naisen juomaan.
Hän tipahti saman tien. Pengoin joka paikan. En viitsinyt ruveta kantamaan tauluja tai hopeita. Korutkin saivat jäädä, paitsi sormukset, jotka syötin suklaan seassa piskille. Naisen käsilaukussa oli setelinippu, samoin työpöydän laatikossa. Korjasin ne talteen. Rupesin tekemään lähtöä, mutta vilkaisin vielä taakseni.
Nainen oli nätti retkottaessaan sohvalla. Nuolaisin huuliani. Hänen hameensa oli noussut lanteille, eikä peittänyt juuri mitään. Näin yllätyksen, jonka hän oli minulle varannut. Hymyilin, kun lähestyin naista. Huomenna hän ei muistaisi tästä mitään.
Ensimmäiseksi oikaisin hänet sohvalle ja asettelin sohvatyynyn pään alle. Niin kaunis nainen. Sitten tartuin hänen hameeseensa ja suoristin sen. Riisuin kengät hänen jaloistaan ja peittelin hänet sohvan selkänojalta ottamallani shaalilla. Varmistin, että hänellä on hyvä. Poistuin ja painoin oven lukkoon perässäni.
Peikko on loikannut uudenlaiseen suohon. Saa tulla mukaan, jos haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti