Karhu kulkea jöllistelee pitkin pikitien reunaa. Maitolaiturin kupeeseen on niitattu kirjava juliste, jossa kerrotaan klovneista, akrobaateista, leijonankesyttäjästä, elefantista ja sirkustirehtööristä. Karhu vilkaisee taskunauristaan, nostaa sen korvalliselleen ja kääntää siihen lisää vetoa. Se tarkistaa esitysajat ilmoituksesta ja päättää ehtiä näytäntöön.
Tie vie karhun sirkusteltalle. Teltan ympärillä on pelikojuja ja niiden takana sirkuslaisten asuntovaunuja. Yhdessä kojussa seisoo nainen, joka pitää paksua narunippua olallaan. Ihmiset käyvät kiskomassa narusta ja saavat vetopalkaksi esineen, joka heilahti narusta vedettäessä.
Karhu päättää vetää narua. Se menee kojulle ja käy jonoon. Kun ihmiset huomaavat, että jonossa on karhu, kaikki antavat sille paikkansa ja karhu pääsee heti koettamaan onneaan. Narunainen vipuaa hymyn kasvoilleen ja tarjoaa narunippua vedettäväksi. Karhu ottaa nipun kouraansa ja vetää. Kaikki pikkuesineet hyppäävät ylös. Vain suuri pehmokani ja sen vieressä istuva lentävä lehmä jäävät paikoilleen.
Karhu ei huoli palkintoa, vaan lähtee katsomaan näytöstä. Sirkusteltan ovella on lipunmyyjä, joka komentaa karhua ostamaan lipun. Karhu kaivaa lompsan taskustaan, poimii sieltä kolme käpyä ja antaa ne lipunmyyjälle. Lipunmyyjä siirtää kävyt kassaan ja antaa karhulle lipun, toivottaa hyvää näytöstä ja sanoo, että lipulla voi käydä ennustajan luona vielä näytöksen jälkeen.
Karhu kömyää telttaan ja kiipeää laudoista kasatun katsomon kolmannelle riville. Se käy istumaan ja ottaa kourallisen paukkumaissia naapurin tötteröstä. Naapuri suuttuu ja sanoo, ettei noin vain saa syödä toisen nameja, vaikka kuinka olisi sirkuslainen ja pukeutunut karhuksi. Karhu sanoo, että naapuri on varmaan oikeassa ja palauttaa paukkumaissit tötteröön valmiiksi pureskeltuina.
Esitys alkaa. Sirkustirehtööri juoksee areenalle silinterihattu päässä. Hän julistaa sirkuksen olevan maailman parhaan ja kehaisee kaikki sirkuslaiset. Näytös alkaa. Karhu katselee akrobaattien rimpuilua köysissä, kuuntelee klovnien hassutteluja ja haistelee areenalla laukkaavia hevosia. Hevosia hermostuttaa ja ne hirnuvat leijonia apuun.
Leijonat tulevat. Niiden kaulassa on panta ja siinä paksu nahkahihna, jonka toisessa päässä roikkuu leijonankesyttäjä. Leijonankesyttäjällä on mukanaan tuoli. Hän laittaa sen areenan keskelle ja istuutuu siihen. Toinen leijonista tuo hänelle vissyvettä ja toinen tarjoaa paksun sikarin. Sitten ne käyvät pitkäkseen tuolin eteen, jotta leijonankesyttäjä saa lepuuttaa jalkojaan niiden selässä.
Leijonien läsnäolo rauhoittaa hevosia ja ne saavat oman ohjelmanumeronsa vietyä lävitse, vaikka ratsastajat lopulta ovatkin yltä päältä sahanpurussa ja pölyssä. Yleisö nauraa niin, että klovnit rupeavat kadehtimaan taitoratsastajia ja käyvät heittämässä kaikki kuperkeikkansa areenan reunalle.
Karhun rupeaa tekemään mieli sikaria. Se kysyy naapurilta, saako noin vain mennä hakemaan sikarin leijonankesyttäjältä. Naapuri lupaa ja sanoo, että sellainen on ihan tavanomaista. Karhu nousee ja lähtee kohden areenaa, nuolaisee vielä huuliaan mennessään.
Samaan aikaan sirkustirehtööri kuuluttaa, että on väliaika ja väliajan jälkeen areenalle saapuu maailman vahvin mies ja kaksi parrakasta naista. Karhu kysyy missä elefantti viipyy, ja kun tirehtööri tunnustaa, että siitä on tehty makkaraa jo kauan sitten, niin karhua alkaa hermostuttaa. Se sanoo, että julisteessa kyllä mainittiin elefantti. Leijonat vetäytyvät areenan takimmaiseen nurkkaan. Tirehtööri säikähtää ja sanoo, että makkaraa on vielä jäljellä ja että karhu voisi saada sitä vaikka koko pötköllisen.
– Ja kaksi sikaria, karhu ehdottaa.
– Ja kaksi sikaria, tirehtööri lupaa.
Karhu suostuu. Avustaja tuo metrin mittaisen makkaran karhulle ja sanoo sen olevan oikeasti norsun kärsä, joka on täytetty sen hännällä. Tirehtööri tarjoaa sikarit omistaan.
Karhu nuuhkaisee saamisiaan ja sanoo saaneensa tarpeekseen sirkuksesta, lähtevänsä pois kunhan käy ensin kuulemassa ennustajan luona huomisen uutisia.
Peikko on loikannut uudenlaiseen suohon. Saa tulla mukaan, jos haluaa tai tykkää. Saa myös kertoa, mitä ajattelee ja mikä olisi kaikkein kivintä tai kovinta.
Tämä on peikon 1212. tarina. Virnistys niille kaikille.
Vahva tarina peikolla. Peikko on niin ihmismäinen, että hänen luomansa olennotkin ovat kovin ihmismäisiä, kuinkas muuten.
VastaaPoistaOlentojensa ihmismäisyyteen peikko osaa piilottaa hyviä asioita. Koska ne ovat piilossa, tuottaa lukijalle suurta mielihyvää jos hän sattuu löytämään sellaisen.
Tästä tarinasta löytyy ainakin yksi hyvä asia, johon oli pakko kiinnittää huomiota: ahneus. Yksi ja toisikin kävi nykimässä naruja toivossa saada itselleen mukavan tavaran ja hyvän mielen. Mutta karhupa nykäisi koko narunippua. Kaikki tavarat tipahtivat hänen eteensä. Mutta sen sijaan, että olisi valinnut niistä edes yhden, karhu antoi kaiken jäädä ja jatkoi matkaa. Karhu osoitti sillä, ettei antanut sitoa mieltään mihinkään turhaan tavaraan. Hyvä karhu! Hyvä peikko!
Tuli hyvä mieli Karhun ja Peikon puolesta. Siitäkin tuli hyvä mieli, että Peikko on antanut googlelaisille mahdollisuuden julkaisemalla juttunsa (ainakin tämän) myös googlessa (ilman härveleitä ?).
Siitäkin tuli hyvä mieli kun tämä on 12 12. tarina. !2 on tämän lukijan syntymäpäivä (jota ei kukaan, ei hän itsekään, muista). Se on joskus alkuvuodesta. Olisiko ollut helmikuussa. !2 on muutenkin hieno luku. Se tarkoittaa täyttä tusinaa, mikä on sinänsä jo lohdullista. Siitä ei puutu mitään ollakseen tusina. Miten lohdullista!