Liikelahjaliike

Liikkeen ikkunoihin on teipattu sinisellä teipillä sana Liikelahjoja. Teippaus toistuu jokaisessa ikkunassa ja estää ohikulkijoita näkemästä sisälle. Liikkeen pihalla on kaksi autopaikkaa, joista toisella seisoo liikemiesmäinen tummanruskea auto.

Korhola on ohittanut liikelahjaliikkeen useasti ja miettinyt, tarvitsisiko hänen yrityksensä nimikoitua kynää tai kravattia. Ei ole tarvinnut, mutta Korhola on käynyt markkinoinnin peruskurssilla ja vakuuttunut pienten esineiden kantamasta merkityksestä. Konsultti on leveää sanansäilää heiluttamalla kertonut, miten ihan tavallinen rintanappi ilahduttaa asiakkuutta harkitsevaa henkilöä.

Valkea katumaasturi sopii parkkiruutuun juuri ja juuri. Korhola pujottautuu ulos autojen välistä ja pyörittää päätään. Eivät nämä ainakaan autoilijoita suosi, olisi varmaan pitänyt tulla taksilla, hän miettii ja vetää liikkeen oven auki.

Sisällä näyttää varastolta. Pitkät korkeat hyllyt täyttävät tilan lähes kokonaan. Kapea kulkutie vie hyllyjen lomassa peremmälle. Korhola lähtee kulkemaan sitä myöden, mutta kääntyy kun kuulee huudon selkänsä takaa.

– Ei sinne, sinisiin villevallatonhaalareihin pukeutunut nainen sanoo. – Siellä kulkee vihivaunuja. Tuolta pääsee.

Korhola näkee kierreportaat oven takana ja lähtee kapuamaan. Portaat kolisevat metallisesti, samoin parveke, jolla äskeinen nainen seisoo ja katselee miehen kapuamista.

– Siellä käy aika huiske, nainen kehaisee ja osoittaa varastohyllyjen lomassa kulmittelevia varastorobotteja. – Tavaraa kysytään koko ajan yhä enemmän. Hyvä bisnes tämä.

Korhola nyökkää ja sanoo, että aika taitaa olla otollinen bisnekselle, ja hänenkin on aika harkita liikelahjoja. Mies vilkuilee varastoon ja kysyy, onko naisella mahdollisesti aikaa ja tahtoa esitellä firman tuotteita.

– Periaatteessa me toimitaan vaan netin kautta, nainen sanoo ja vinkaa silmäänsä, – mutta joo, käyhän se. Onkin jo aika. Millaisista liikkeistä olette kiinnostunut?

Nainen saa kuulla esityksen Korholan liikeideasta, bisneksestä ja sen kehittymisestä. Korhola on harjoitellut esitystään peilin edessä ja päättää sen nyt leveään hymyyn kädet levällään.

– Vai sellaista, nainen toteaa. – Nämä meidän liikelahjat ei taida olla ihan sitä mitä haette.

– Kelpaa minulle muutkin kuin kynät ja vihkoset, Korhola sanoo. – Ei sen niin väliä kunhan asiakas vaikuttuu.

Nainen siirtyy parvekkeelta konttorin puolelle. Hän ottaa hyllyltä pienen rasian ja antaa sen Korholalle. Rasiassa on tarra ja siinä teksti Näytepakkaus.

– Avaa varovasti, nainen sanoo.

Korhola avaa. Paketti sihahtaa ja Korhola kyykistyy, nousee ylös ja kyykistyy taas, kyykistyy ja nousee ylös.

– Mitä himputtia? Hän kysyy ja paiskaa paketin kädestään.

– Se oli kyykkyyn-ylös-paketti, kolmen sarja, nainen selittää. – Nämä meidän liikelahjat ovat oikeasti sitä mitä niiden sanotaan olevan: liikkeitä.

– Liikkeitä? Kuka niitä nyt muka ostaisi?

– Voi vaikka kuinka moni. Meillä on asiakkaina voimistelijoita ja kaunoluistelijoita, balettitanssijoita ja liikunnanopettajia. Kaikkia, joille liikkeet merkitsevät työtä ja toimeentuloa.

– Nekö balettitanssijat muka aukovat paketteja kesken tanssin? En usko.

– Ei tietenkään, ne pitävät liikkeet mielessään ja ottavat sieltä tarvitessaan. Meiltä myydään esimerkiksi sadan kappaleen grand jeté -paketteja. Ne ovat hyvin kysyttyjä. Samoin jättiläiset.

– Jättiläiset?

– Niin, urheilijat kysyvät niitä. Ja jotkut koululaiset, vaikka yleensä niille riittää vaan pari kieppiä.

– Se paketti, jonka minä avasin kyykytti minut heti. Miksi?

– Äh, se oli meidän pakkoliikesarjasta. Niitä kysytään paljon polttareihin tai muualle. Tällainen sadan punnerruksen pakkoliikesarja on erityisen suosittu.

Korhola hymyilee.

– Mitäs muuta niitä on? hän kysyy. – Niitä pakkoliikkeitä. Tai muita hauskoja juttuja?

Nainen ottaa hyllystä huomaamattoman ruskean kirjekuoren ja ojentaa sen Korholalle. Tämä ottaa sen epäröiden vastaan.

– Ilmainen näyte, nainen sanoo ja hymyilee. – Lakana-akrobatiaa. Pitkä sarja. Ihan huumetta. Kaikki tulevat hakemaan lisää.