Menestyjät

Nuori nainen istuu kahvilassa. Hänen edessään on lasi lattea ja käsissään lättänä, sormin hipelöitävä tietokone. Hän tuijottaa koneen näyttöä keskittyneesti, pyyhkäisee välillä ruutua sormellaan ja jatkaa taas lukemistaan. Sitten hän työntää koneen syrjään ja ryhtyy kirjoittamaan lyijykynällä muistivihkoonsa.

Harmaahiuksinen, keski-iän jo ylittänyt mies tulee kahvilaan, menee suoraan tiskille ja tilaa tavallisen kahvin, kaataa sen sekaan runsaasti kermaa ja pyytää vielä korvapuustin kahvin kaveriksi. Sitten hän istahtaa pöytään, jossa nainen kirjoittaa vihkoonsa ja pureskelee kynää .

– Löysit jotain, mies toteaa.

– Tämä on vanha juttu, nainen sanoo ja kääntää konetta niin, että mies näkee tekstin. – Siinä kyseenalaistetaan nykyinen kulttuuri ja kaikki.

Mies selaa tekstiä ja lukee siitä satunnaisia sanoja ja lauseita. Hän ei malta keskittyä, vaan kysyy naiselta, mikä tekstissä tämän mielestä on se tärkein juttu.

– Se että planeetta ei tarvitse enempää menestyjiä vaan tarinankertojia ja rakastajia. Lue itse. Tuosta.

Nainen tökkää sormellaan näyttöön, jolloin siinä olevan tekstin koko kasvaa ja se täyttää koko ruudun.

– Tuli selväksi, mies naurahtaa ja tarttuu naista kädestä. – Se on hyvin sanottu. Kuunteleekohan kukaan?

– Ei, nainen kuiskaa ja painaa päänsä. – Kaikki haluavat vain menestyä ja ostaa tavaroita.

– Siitäkin taisi lukea tuossa, mies sanoo. – Menestymistä mitataan yksisilmäisesti. Ainakin jos ajatellaan kestävää kehitystä ja kaikkea, mistä nykyisin puhutaan.

– Niin mitataankin, nainen sanoo ja kätkeytyy lattelasinsa taa.

– Kirjoitetaanko taas yleisönosastoon?

– Kirjoitetaan vaan. Mutta ei se mitään auta.

– Kirjoitetaan silti. Jotain räväkkää. Jos vaikka joku älähtäisi. Annapas se kynä tänne.

Mies saa kynän ja muistikirjan, kirjoittaa ensimmäisen lauseen ja antaa sen sitten naisen luettavaksi.

– Ällön naiivi, nainen toteaa. – Eikä tuota siinä tekstissä ollut.

– Ei ollutkaan, mutta se kylvää siementä, mies sanoo. – Jonain päivänä se itää.

Teksti, jonka nainen luki