Peikko palasi

Peikko oli kaukana, meren ja vuoren takana. Siellä oli toisenlainen peikkola, isompi, pidempi, syvempi, korkeampi ja leveämpi. Tämä peikko kulki paikasta toiseen alaleuka kourassaan ja näki, kuuli ja ihmetteli. Sitten se tuli takaisin.

Peikon oma luola oli tallessa lumen alla piilossa, mutta kun peikko meni sinne sisälle, se huomasi, että sen tuli oli kokonaan sammunut. Siellä peikko nyt sitten istuu: tuhkan ja kylmien, mustien hiilien vieressä, kipristelee varpaitaan ja miettii, miten saisi liekkiin uuden hehkun, mistä elävän valkean tulen, mihin katosi tarinavirta.