torstai 10. tammikuuta 2013

Portti


Maailman toisella reunalla seisoo portti keskellä ajotietä ja korkeaa muuria. Muurin päällä on piikkilankaa ja lasinsirpaleita. Mies seisoo lumisateessa, joka kinostuu ruohikolle, mutta sulaa sähkölämmitteiseltä ajotietä heti siihen kosketettuaan.

– Onko siinä hyvä? mies kysyy portilta, jonka raosta sähköinen silmä pilkistää häntä.

Portti on ensin pitkän aikaa hiljaa, mutta kun mies seisoo paikallaan ja odottaa vastausta, se narahtaa myöntävästi.

– Mitä teet siinä? mies utelee. – Minusta sinä näytät valaisimelta, etkä portilta.

Portti heilahtaa vaaksan verran auki ja taas uudelleen kiinni. Mies kuulee sen saranoiden kitinässä väitteen, että portin idea on lähtöisin juuri tästä portista.

– Mikä on portin idea? mies tiedustelee ja tönäisee porttia. Jossain kaukana soi kello.

Portti on hiljaa ja valaisee hankea yhdessä puiden ja pensaiden kanssa. Mies mutristaa suutaan ja jatkaa kyselemistään.

– Kuuluuko portin päästää kulkijat sisään vai pitää ne poissa? Asuuko onni portin takana? Ja kummalla puolella?

Mies lähtee kulkemaan poispäin. Hän rapsii lunta harteillaan ja miettii vielä porttia ja sen olemusta. Kun hän kääntyy vilkaisemaan taakseen, portti heilahtaa auki, musta auto lipuu esiin muurin toiselta puolelta ja katoaa lumisateeseen. Portti sulkeutuu ja mies kuulee, miten sen saranat parkuvat.

2 kommenttia:

  1. Portit ja ovet ovat kummallisia epeleitä - ei niistä aina selvää ota, millaisia salaisuuksia niiden mieleen kätkeytyy ka mikä niiden oikea tarkoitus on, kaikella kuitenkin on -tarkoitus ja mieli ja hauskasti kerrot portin mielestä ja tarkoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Hyviä kysymyksiä peikko, katselin täällä muitakin kysymyksiä mutta tämä pysäytti nyt eniten. Johtuisiko ehkä kiinni juuttuneesta portista. vai siitä että portti vaikeni välittämättä hienoista kysymyksistäsi?

    VastaaPoista