Mun kaverini Jeeveli, oli tosi hirmuinen peeveli.
Silloin kun sillä oli virveli, niin se kelvoton kehveli
väitti, että se on kihveli, tai jokin ihan muu härveli.
Ja mää olin aivan tohveli, ei auttanut edes vohveli.
Sanoin silloin: Jeeveli, sää olet mahdoton vauveli.
Kaveri puhisi kuin puhveli, kourissaan mun kraiveli.
Niin se ystäväänsä palveli, jäi pöytään lusikka ja kahveli.
Kyllä mua totisesti kirveli, olin ollut aivan liian höveli.
Kun se poispäin käveli, huusin: sun pääsi leikkaa pyöveli.
Ei oo mukava veli tämä, ei ollenkaan....
VastaaPoistaKaikkea sitä sattuu..
Mainiota riimittelyä.
VastaaPoistaEn osaa muuta sanoa:
VastaaPoistaoot hyvä punoon runoa.
Värssyt on täynnänsä ytyä
sa runoilijaks voisitkin rupeta.
Luovuus ei tunne rajoja. Tässä se taas nähdään.
VastaaPoistakahvelilla parempi kuin tikuilla
VastaaPoistaHauskaa, Isopeikko...:DDD
VastaaPoistaTätä ei sais nyt naurattaa, koska se alkaa heti yskimään =) Tänksis isopeikko
VastaaPoista..ja vaikka kunto on kovin huono,
vuotaa silmät ja punottaa kuono
Niin iloinen on silti tää narttu,
vaikka siihen tautipöpö tarttu.
Koska toisin kuin luuli,
ei peikon tarinat ookkaan vielä loppu
Ja nyt tälle tulikin kiire ja hoppu
painumaan vällyjen alle
mukanaan lämpöinen nalle.
Siellä se lukisi kaiken,
mitä peikko oli satuillut kovin taiten,
ja parantuisi sen pipi ja tauti.
Ja sanois se muillekkin ohjeeksi:
Lue ja nauti!!!
Ja jopas tulee hassussa asussa teksti !
VastaaPoistaArvasinhan minä! Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jos sanantaitaja osaa kirjoittaa proosaa, on vain pieni askel siihen, kun hän alkaa myös runoilemaan. Nyt se tapahtui!
VastaaPoistaEikä riimittelystä puutu mitään, ei sisällöstäkään. Kaiken lisäksi syntyi runo, joka on hauska!
Peikko on taas elementissään. :-) Kiva, ettet kadonnut.
VastaaPoistaVoi juku isopeikko, mahtavaa sanailua!
VastaaPoista..olipas kiffeliä ja kaffelia..
VastaaPoista