sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Että mua kaiveli

Mun kaverini Jeeveli, oli tosi hirmuinen peeveli.
Silloin kun sillä oli virveli, niin se kelvoton kehveli
väitti, että se on kihveli, tai jokin ihan muu härveli.
Ja mää olin aivan tohveli, ei auttanut edes vohveli.

Sanoin silloin: Jeeveli, sää olet mahdoton vauveli.
Kaveri puhisi kuin puhveli, kourissaan mun kraiveli.
Niin se ystäväänsä palveli, jäi pöytään lusikka ja kahveli.

Kyllä mua totisesti kirveli, olin ollut aivan liian höveli.
Kun se poispäin käveli, huusin: sun pääsi leikkaa pyöveli.

12 kommenttia:

  1. Ei oo mukava veli tämä, ei ollenkaan....
    Kaikkea sitä sattuu..

    VastaaPoista
  2. En osaa muuta sanoa:
    oot hyvä punoon runoa.
    Värssyt on täynnänsä ytyä
    sa runoilijaks voisitkin rupeta.

    VastaaPoista
  3. Luovuus ei tunne rajoja. Tässä se taas nähdään.

    VastaaPoista
  4. Tätä ei sais nyt naurattaa, koska se alkaa heti yskimään =) Tänksis isopeikko
    ..ja vaikka kunto on kovin huono,
    vuotaa silmät ja punottaa kuono
    Niin iloinen on silti tää narttu,
    vaikka siihen tautipöpö tarttu.
    Koska toisin kuin luuli,
    ei peikon tarinat ookkaan vielä loppu
    Ja nyt tälle tulikin kiire ja hoppu
    painumaan vällyjen alle
    mukanaan lämpöinen nalle.
    Siellä se lukisi kaiken,
    mitä peikko oli satuillut kovin taiten,
    ja parantuisi sen pipi ja tauti.
    Ja sanois se muillekkin ohjeeksi:
    Lue ja nauti!!!

    VastaaPoista
  5. Ja jopas tulee hassussa asussa teksti !

    VastaaPoista
  6. Arvasinhan minä! Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jos sanantaitaja osaa kirjoittaa proosaa, on vain pieni askel siihen, kun hän alkaa myös runoilemaan. Nyt se tapahtui!

    Eikä riimittelystä puutu mitään, ei sisällöstäkään. Kaiken lisäksi syntyi runo, joka on hauska!

    VastaaPoista
  7. Peikko on taas elementissään. :-) Kiva, ettet kadonnut.

    VastaaPoista
  8. Voi juku isopeikko, mahtavaa sanailua!

    VastaaPoista
  9. ..olipas kiffeliä ja kaffelia..

    VastaaPoista