Kukasta kukkaan

Kulki tyttönen metsässä kerran,
katsoi sivulleen hetkisen verran.
Näki keltaisen kukkasen siellä
heti mietti hän, voiko sen niellä,
vaiko jatkanko kaidalla tiellä.

Poimi tyttönen kukkasen silloin,
sitä kasteli hän aina illoin.
Kukka keltainen otti ja kuihtui,
se jo hetkessä toiseksi muuttui.
Silloin tyttönen turpeesti suuttui.

Oli kelvoton kukkanen siellä,
sitä totuutta hän nyt ei kiellä.
Kukat parempi metsään on jättää,
eikä ollenkaan maljakkoon mättää,
sen jos ymmärtäis tänään hän päättää.