– Olenko minä sinun ystäväsi, äiti?
– Olet, totta kai olet, höpsö lapsi.
– Vaikka en tottelisikaan ihan aina. Olenko silloin?
– Olet. Silloinkin olet.
– Olenko minä sinun ystäväsi jos vaikka jokin menisi ihan vahingossa rikki?
– Olet, tietenkin olet, pikku höppänä. Sinä olet niin suloinenkin.
– Vaikka rikkoisin koko maailman? Tai tämän talon?
– Vaikka. Sinä olet aina minun ystäväni, vaikka tapahtuisi mitä.
– Vaikka minä kuolisin?
– Vaikka. Aina olisin. Ihan aina.
– Äiti.
– No mitä, lapsi?
– Tiedätkö, kuka on minun paras ystävä?
– No kuka?
– Rosalina ja Ella ja Neea ja Iiris ja …
– Mutta sinä olet äidin paras ystävä, pikku höpönassu. Tule sylkkyyn.
Niinhän se on, äidin paras ystävä aina. Toiset tulevat ja menevät, mutta äiti on paras, lopuksi.
VastaaPoistaTuosta puuttui enää vastaleivotun pullan herkullinen tuoksu :)
VastaaPoista...mutta kyllä äiti leipoo omalle Höpönassulleen..:D
VastaaPoistaKatkelma elävästä elämästä? On ihan uskottava.
VastaaPoistaJa sitten vielä kasvatusneuvoja-asiantuntijatietäjät sanovat, että omaa lapsea ei äidin, eikä isän pitäis pitää ystävänä, eikä kaverina. Kehottavat pitämään enämpi lapsukaisena.
VastaaPoista