Sirkuksen pyöreän areenan ympärille on asetettu kiviä ja kantoja, puita ja sammalia, onpa siellä jokunen louhikko, rapakko ja suonsilmäkekin. Jokainen kivi ja kanto ja kaikki muutkin paikat on varattu. Viimeisenä tullut mäyrä on joutunut kiipeämään puun oksalle oravien ja varisten viereen, koska jänikset olivat jo vallanneet sille mieluisimmat paikat.
Sirkusyleisön joukossa käy huima puheenporina. Luvassa on jotain mielenkiintoista, ainakin juorut ja kuulopuheet ovat kulkeneet pitkän matkaa esityksen edellä.
Musta, paksu pilvi peittää auringon ja kaikki vaikenevat. Jokunen rahistaa vielä jalkojaan tai hakee parempaa asentoa. Toiset hyssyttelevät, mitään ei tapahtuisi ennen kuin kaikki olisivat aivan hiljaa.
Pilvi repeää ja syntyneestä aukosta paistava valonsäde valaisee sirkusareenan. On aivan hiljaista, kukaan ei huokaile, kaikki eivät edes hengitä. On pieni hetki tapahtumattomuutta, mutta sitten areenalle jöllöttää suuri pörheä karhu. Sillä on käpälissään tuoli ja pitkä kepukka, jonka toisessa päässä on kulkunen. Karhu laittaa tuolin keskelle areenaa, ryhtyy heristämään keppiään ja osoittamaan sillä katselijoita. Aina kun keppi herähtää ja kulkunen helähtää kohti, katsojat ryhtyvät takomaan käpälillään maata tai muuten pitämään tumisevaa ääntä.
Kun koko katsomo on äänessä, nousee karhu seisomaan tuolilleen. Se työntää käpälän taskuunsa ja etsii sieltä jotakin, säikähtää kun ei löydä, ja kaivaa entistä syvemmältä. Sitten karhun silmiin syttyy kiilto ja suu menee virneeseen. Kontio vetää taskustaan jäniksen, riiputtaa sitä korvista ja nostaa pitkäkoiven korkealle, niin että kaikki saavat nähdä. Suosionosoitukset vaimenevat. Karhu pyörähtää ympäri, laskee jäniksen areenalle ja loikkaa tuoliltaan alas.
Jänis nappaa tuolin ja kulkuskepukan ja ryhtyy kesyttämään karhua. Karhu on vihainen ja ärisee, mutta ei uskalla uhmata jäniksen komentoa, vaan kierii ja hyppää juuri niin kuin tämä sanoo. Yleisöllä on hauskaa. Se neuvoo jänistä karhun käsittelyssä. Jänis toteuttaa muutaman ehdotuksen: panee karhun seisomaan päällään ja äheltämään takaperin puuhun, mutta sen jälkeen se komentaa karhun maahan köllölleen, kiipeää kontion vatsan päälle ja heristää kepukkaansa. Yleisö hiljenee.
Pilvi kääntää kylkeään. Hetkisen on hämärää, mutta sitten auringon säde taas valaisee areenaa. Jänis ryhtyy kaivamaan taskuaan, etsii ja etsii, mutta ei löydä mitään. Se kaivaa toista taskuaan, mutta ei löydä sieltäkään mitään. Jänistä harmittaa. Se avaa turkkinsa ja ottaa povitaskustaan vaaleanpunaisen nenäliinan ja pyyhkii sillä korviaan. Silloin pieni hiiri kurkistaa jäniksen povesta.
Yleisö naurahtaa. Jänis kääntää päätään. Hiiri sujahtaa jäniksen selkään ja kurkistaa jäniksen pään takaa aina toiselta puolelta kuin mihin jänis kääntää päätään. Katsojilla on hauskaa ja ne kannustavat jänistä nappaamaan hiiren. Hiiri on vikkelä ja livahtaa areenalla seisovan tuolin luo, nappaa sen käpäläänsä ja alkaa kesyttää jänistä ja karhua.
Se onkin näky. Hiiri heiluttaa kepukkaa ja pitää tuolin avulla jäniksen ja karhun loitolla. Siinä ne vierivät ja kierivät vierekkäin, jänis ja karhu. Ne seisovat päällään, ovat vuorotellen voimaeläimiä ja pitelevät toisiaan suorin käpälin päänsä päällä. Hiiri komentelee niitä, ja ne äyskivät sille ja pistävät hanttiin, mutta mikään ei auta. Totella pitää. Yleisö nauraa kippurassa. Yksi metsoista nauraa niin, että se tipahtaa oksaltaan suoraan alapuolella istuneen ilveksen niskaan. Ilves suuttuu ja sanoo, ettei sitä sovi häiritä kesken esityksen, mutta sen jälkeen voisi kyllä palata asiaan. Sitten se ottaa metson kynsiinsä, kurottaa puuhun ja pistää linnun takaisin oksalleen.
Areenalla hiiri on juuri komentanut karhun ja jäniksen istumaan ja heristää kepukaa yleisölle. Yleisö hiljenee. Hiiri menee kolmanneksi riviin ja komentaa kumarruksia, mutta alkaakin yhtäkkiä kiemurrella ja venkoilla. Jänis ja karhu katsahtavat toisiinsa. Hiiri kiljuu ja vääntyilee ja käpälöi itseään joka puolelta. Yhtäkkiä sen naama valostuu ja se nostaa käpälänsä ylös. Hiiren avoimella kämmenellä on kirppu, joka pullistelee hauiksiaan ja kumartelee yleisölle.
Katsojat hihittävät jo valmiiksi, kun kirppu loikkii areenan keskelle ja selvästi aikoo ottaa tuolin ja kepukan ja ruveta kesyttämään hiirtä, jänistä ja karhua. Kepukka on melkein liian suuri kirpulle, mutta se saa kuitenkin kesytettyä muita sen verran, että ne ymmärtävät, mitä pitää tehdä. Karhu nousee takajaloilleen tuolille ja nostaa toisen etukäpälänsä ylös. Jänis kiipeää seisomaan karhun kämmenelle ja ottaa samanlaisen asennon, jotta hiiri pääsee seisomaan sen käpälän päälle. Siinä ne seisovat ojennuksessa kaikki kolme. Kirppu kiertää areenaa, pullistelee yleisölle ja heristää kepukkaansa. Siten kirppu ottaa vauhtia, käyttää kepukkaa loikkaseipäänä ja hyppää suoraan hiiren ylösnostetun koiven päälle ja vetää vielä seipäänsä mukanaan.
Kun kirppu heristää pystyyn nostamaansa seivästä ja kulkusen helinä täyttää katsomon, pilven repeämä sulkeutuu ja varjo lankeaa areenan ylle. Pilvestä iskee salama, joka valaisee eläinpylvään ja piirtää sen kuvan jokaisen katselijan mieleen. Ukkosen jyrähdys jatkuu suosionosoituksina. Ensimmäiset pisarat putoilevat. Areenalla ei ole enää ketään.
Hyvää Pääsiäisen aikaa myös peikolle!
VastaaPoistaHeippatikeikkaa!:)))
VastaaPoistaIhan kaiken muun uskoin, mutta että takaperin puuhun? Sä narraat!
VastaaPoistaTässä oli intoa kuin urheiluselostuksessa. Kaikki huomioitiin, mutta sammakkoa en huomannut.
VastaaPoistaYhtenä aamuna näin unta, että elämä oli muuttunut näytelmäksi, jossa jaettiin osia ihmisille. Kunkin piti näytellä osaansa niin hyvin kuin taisi.
Minulle Ohjaaja sanoi: "Sinä olet sammakko." Sammakko? kysyin. Miksi minä olen sammakko?. Olenko minä ihan oikea sammakko?
Tuohon sammakko-sanaan heräsin. Olin sanonut sen ääneen.
"MIksi sinä sammakoista puhut? mies kysyi. Kerroin onnettomana unen (joka on totta).
Hatusta voi vetää kaikennäköistä, mutta että povitaskusta ja vielä vaaleanpunaisia nästyykejä?
VastaaPoistaTänään on täällä lakeuksilla suloinen ilma. Pilvetkin purjehtivat jo valmiiksi kyljellään.
Liisulle en liioin voi olla sanomatta, että älä usko ohjaajia.
Ei sammakoilla ole nuin nättiä nimeä kuin Liisu. :D
Huomaan että Peikossa on iso loraus teatterintekijää..:DDD
VastaaPoistaTämmöisessä tivolissa kyllä viihtyy.
VastaaPoistaPeikolla on melkoisen mukava mielikuvitus, pitkästä aikaa, kun taas oli aikaa lukea niin sai mukavasti elinvuosia lisää, kun niin kovasti alkoi naurusuonia kutkuttamaan.
VastaaPoista