Karhu seisoo rospuuton vaivaaman hiekkatien vieressä ja odottaa kyytiä. Aurinko paistaa ja sulattelee viimeisiä lumia. Aurinkoisella ojanpientareella muutama keltainen leskenlehti on nostanut päänsä.
Mutkan takaa alkaa kuulua vanhan dieselin nakutusta. Karhu kohentaa ryhtiään ja sylkäisee kouriinsa. Linjapiili on pysäytettävä väkisin, sillä kuski ajaa aina ohitse, vaikka karhu kuinka heiluttaisi käpäläänsä.
Kun bussi on niin lähellä, ettei se enää pääse kääntymään minnekään, karhu nostaa metsään varaamansa tukin tielle. Kuljettaja painaa jarrua. Linja-auto nyökkii ja sora ratisee. Karhu seisoo tukin takana ja virnistää kuljettajalle. Tämä pysäyttää bussin keskelle tietä, avaa oven ja alkaa motkottaa karhulle:
– Taasko sinä halvatun karvaturnu häiritset liikennettä? Linja-auto on ihmisiä eikä karhuja varten!
– Pitää karhujenkin sopia, karhu murahtaa ja antaa taskustaan kolme käpyä kyytimaksuksi.
– Olet sitten ihmisiksi, kuski komentaa ja lähtee kierittämään tukkia pois auton edestä.
Karhu mörähtää ja tallustelee vihoviimeiselle penkkiriville, istuutuu siellä jo istuvien kahden elämäntaiteilijan viereen ja kaivaa kontistaan oluen. Elämäntaitelijoiden suu alkaa maiskuttaa ja he nieleskelevät samaan tahtiin karhun kanssa. Kun onnikka lähtee liikkeelle, karhu rupeaa höveliksi ja tarjoaa molemmille.
Matka taittuu ratevasti turistessa ja tarinoita kertoillessa. Hetken päästä kaikki matkustavaiset ovat siirtyneet matkustamon takaosaan ja kuuntelevat karhun ja elämäntaiteilijoiden juttuja. Karhun vieressä istuu vanha hampaaton mummo, joka nytyyttää karhun turkkia ja haluaa koko ajan kuulla lisää peikkotarinoita. Karhu kertoo. Elämäntaiteilijat ilmeilevät ja irvistelevät kuvia tarinoihin.
Kun asutus alkaa tihentyä ja katujen reunoissa seisoo valotolppia, karhu käy sanomassa kuljettajalle, mihin se haluaa mennä. Kuljettaja suuttuu ja sanoo, ettei linja kulje ollenkaan sitä kautta. Karhu lupaa, että se voi kyllä hyvin itsekin ruveta kuljettajaksi, jos toinen ei saa autoa tottelemaan.
Kuski kiroaa, vatkaa vaihteita ja ärjyttää moottoria. Bussi kääntyy karhun haluamaan suuntaan ja matkustajat hurraavat. He ehtisivät kuulla vielä yhden tarinan ennen kuin karhu nousisi bussista ja heidän arkensa palaisi.
Karhu on hyvä suostuttelee :)
VastaaPoistaJoskus on hyvä poiketa polulta metsän puolelle!
VastaaPoistaMä haluaisin myös karhun kyytiin!
VastaaPoistaihana oli karhu ja tiesi miten ystävät pysyvät lähellä tarinoiden ja hyvän juoman kera
VastaaPoistaEikä kukaan edes valittanut häiriköstä.. Jokaisessa bussissa pitäisi olla vähintään yksi tarinakarhu niin matka joutuisi mukavammin.
VastaaPoistaTarina ei sijoitu ainakaan Lappiin, kun oli noin mitäänsanomattoman asiakaspalveluhenkinen linjurikuski... Tunnelma oli kyllä kuin ennenvanhaan Eskelisen Lapin Linjoilla; jos kyytiin ei sattunut karhua tarinoimaan niin kuski kyllä kertoili juttuja ja vitsejä...Ainakin muuan Topi! Vaan sekin on jo eläkkeellä...
VastaaPoistaTärkeintä ei ole perillepääsy, vaan matkustaminen:)
VastaaPoistaKiitos aamunauruista peikkoseni!
Varteenotettava konsti ittelle käyttöön otettavaksi, kun pitää saada linkkari pysähtymään.
VastaaPoistaVarsinkin, kun lähi-& kaukonäkö on sumennunna niin, ettei näe tarpeeksi kauas MIKÄ- ja MIHINmenevä nysse on tulossa.
Nyssethän ei pysähdy enää, jos vasta kohdilla ollessa käsiään huiskuttaa
Samaan kyytiin karhun kanssa en menisi! Karhut on arvaamattomia ja ne voi käyttää sua kaljan painikkeena matkaevääksi.
Nämä Peikon karhut ovat ihmisystävällisiä ja kivoja, Kaisa..:))
VastaaPoistaLennokasta ratikka- tai linja-automatkaa sinulle Peikko karhujesi kanssa..:DD
Hyvä Peikko!!! Hyvä Karhu! Ihanaa että karhu on taas täällä. Oi jospa oisin saanut olla mukana...
VastaaPoistaTykkään ihka hirveästi näistä karhutarinoista. Niissä on vain jotakin mukavaa. Ehkä hymyä.
VastaaPoistaMitenkähän olisi käynyt, jos kuljettaja olisi kieltätynyt ja Karhu ottanut ohjakset. Toivottavasti kuski olisi antanut ohjakset tarkoitan ratin suosiolla.
VastaaPoistaMielenkiintoista, kyllä karhulla on melkoinen mahti meihin ihmisiin.
VastaaPoistaBussimatkalla oli viihdykettä ja matka sujui rattosasti. Ehkä kuljettajaa vaan harmitti, kun ei kuullut takaa tarinoita.
VastaaPoistaNäin kun se olisikin, juotais kaljaa...niin tai vaikka maitoakin... sulassa sovussa villieläinten kanssa.
VastaaPoistaOnnikka tuo mukavia kaukasia muistoja mieleen, ilmainen matka oli jos lauloi onnikassa. Kaikkea hupia se kuljettaja hoksikin.;)
Muistui mieleeeni enoni kertoma tarina, kun hän oli bussinrahastajana pienenä poikana. Matkustaja pysäkillä "Menneks tää bussi Turkku? Viäläks sinne mahrusis?" "Ei kai se Turkku ni piän ol, etteik sin viel yks miäs mahrusis!" P.S. Turun murteeni ei ole aivan ajantasalla, sorry.
VastaaPoista