Karhun kevätretki 2/5

Linja-auto pysähtyy uimahallin eteen, ovi sihahtaa auki ja karhu köntystää ulos kadulle. Se heilauttaa kontin selkäänsä, ja kääntyy vilkuttamaan bussiin jääneille matkustajille. Nämä ovat kaikki painaneet nenänsä ikkunaan, heiluttavat käsiään ja hymyilevät. Kuski suhauttaa oven kiinni, painaa kaasua ja mutisee jotain tarinoista ja siitä, kelle niitä kerrotaan ja kelle ei.

Kun onnikka on mennyt matkoihinsa, karhu nousee uimahallin portaat, avaa oven ja tallustelee suoraan kassalle.

– Menen saunaan, karhu ilmoittaa ja laittaa kävyn tiskille.

Kassanhoitaja kurkottaa avaimen avaintaulusta ja tipauttaa sen tiskille. Karhu nyökkää ja lähtee etsimään pukuhuonetta.

Karhun turkki ei mahdu pukukaappiin, vaan jää tursottamaan ulos koko oven laajuudelta. Karhu lontii kontti kourassa pesuhuoneeseen ja suoraan saunaan. Saunan lauteilla istuu ukkoja vieri vieressä.

Karhu sanoo, että se rupeaa löylynheittäjäksi ja haluaa istua lähellä kiuasta, mutta ensin se hautoo vihtansa sopivaksi. Karhu ottaa suuren kuupan ja kauhaisee sen täyteen. Sitten se kaivaa kontistaan vihdan, pistää sen kuumille kiuaskiville ja kaataa vettä päälle. Katajan kirpeä tuoksu täyttää saunan, vihdanhautomishöyry nipistelee äijien harteita ja tekee lauteille tilaa.

Karhu virnistää ja kipuaa paikalleen. Se nakkaa vettä kiukaalle ja antaa tuiman löylyhöyryn tanssia ihollaan. Muutkin saavat osansa. Mitä enemmän karhu lyö löylyä, sitä alemmas miehet painavat päätään. Kukaan ei anna periksi. Karhu ottaa kontistaan oluen, sihauttaa sen auki ja laittaa kontin kiertämään. Kohta jokaisella saunojalla on naamallaan tyytyväinen virne, eikä karhun lyömä löyly enää hetkauta ketään.

Muutaman kierroksen jälkeen aletaan oikein saunomaan. Karhu vihtoo itsensä katajaisella vihdalla, hörppää olutta ja vihtoo taas. Sitten se pyytää vieressään istuvaa tyyppiä vihtomaan selkäänsä. Tyyppi hörppää oluensa ja ryhtyy hakkaamaan karhun selkää. Karhu lyö löylyä ja käskee vihtomaan kunnolla. Tyypin voimat eivät riitä, vaan hän tarjoaa vihtaa muille. Kohta vihdan varressa on kiinni seitsemän miestä, jotka passuttavat karhua kaikkine voiminensa. Karhu urisee mielihyvästä. Lyö löylyä ja urisee.

Saunassa on jo aika kuuma. Karhun vihta kiertää saunojalta toiselle. Välillä he raottavat saunan ovea ja pyytävät lisää vettä, välillä joku lähetetään hakemaan lisää olutta. Karhu istuu löylynheittäjän paikalla ja napsii vettä kiukaalle. Joka kerta kun kauha heilahtaa, saunojat ähkäisevät. Karhu heittää isoja ja pieniä kauhallisia, kokeilee kivien ja saunojien sointia. Sitten se ottaa uuden oluen viimeisimmäksi tuodusta lastista ja aloittaa.

Saunan oven ulkopuolelle on kerääntynyt uimahallin henkilökuntaa ja asiakkaita. Kun saunasta kuuluva vastanjytke ja ähinä asettuvat nuottiviivastolle ja alkavat soida metsän poikaa ja jylhää kuusistoa, kaikkien silmät pyöristyvät. Saunassa karhu innostuu lisää, jakelee oluita ja rytmittää niiden sihahdukset tukemaan ähinää ja jytkettä. Karhu soittaa vielä kolme laulua ja tulee sitten ulos saunasta. Muut jäävät löylyn lämpöön, ja pian sieltä alkaa soida hapuileva ukkonooa.

– Hyvät löylyt, karhu nyökkää ja hulauttaa saunan oven viereen varatuista ämpäreistä vedet niskaansa.