Karhun kevätretki 3/5

Uimahallin ovi käy, ja karhu astuu rappusille. Se istahtaa hetkeksi, katselee taivaalle ja toteaa olevan jo varsin myöhä. Karhua ei huvita lähteä yötä vasten tallaamaan metsään, vaan se päättää etsiä linja-auton kuljettajan ja jäädä kaupunkiin yöksi.

Muutaman hetken päästä karhu kolistaa kuskin ovea. Kuski tulee avaamaan, näkee karhun ja yrittää sulkea ovensa. Karhu tulee sisälle, menee olohuoneeseen ja köllähtää sohvalle. Olohuoneen nurkassa pauhaa televisio. Karhu ynähtää, kaivaa kontistaan oluen ja juo pitkän kuonollisen.

– Annahaa sie kontio miullekkii yks kalja, keinutuolissaan heijaava ikivanha nainen kärttää.

Karhu heittää muorille yhden. Muori nappaa sen ilmasta käppyräiseen kouraansa, avaa ja juo kerralla. Sitten hän ähkäisee, röyhtäisee pitkään ja lujasti ja pyytää toista.

– Se on minun isomummo, kuski sanoo, – ja sinä kävit minun paikalle.

– Lähe sie kontio miun kanssain kattomaa kaupungin hulinoi, isomummo ehdottaa ja vinkkaa silmää karhulle.

– Se on hyvä ajatus, kuski sanoo ja ehdottaa, että karhu ja mummo olisivat baanalla ainakin aamuun asti.

Kontissa on vielä kaikille oluet. Isomummo siemaisee omansa jo ennen kuin kuski muistaa miten sellainen avataan. Karhusta kaupungin humuun lähteminen rupeaa tuntumaan hyvältä ajatukselta. Se hörppää oluensa ja kysyy, jaksaako muori kävellä. Muori haluaa ratsastaa karhun harteilla. Karhu murahtaa, nostaa isomummon niskaansa ja antaa tälle vielä muutaman oluen matkaevääksi. Kuski jää katselemaan telkkaria.

Yökerhossa mummo haluaa istumaan baaritiskin ääreen korkealle jakkaralle. Hän sanoo, ettei ole ainakaan viiteenkymmeneenkuuteen vuoteen istuskellut baarissa, joten on aika korjata tilanne. Baarimikko katselee muoria nenäänsä pitkin, eikä suostu tarjoilemaan tälle mitään. Hän sanoo, että baari on nuorille ja että vanhojen pitäisi olla nukkumassa, tai muuten pysytellä pois ihmisten silmistä.

Karhu suuttuu. Se avaa baaritiskin ja laittaa baarimikon suureen urheilukassiin niin, että vain pää jää pilkistämään vetoketjun raosta. Sitten karhu ripustaa kassin baaritiskin viereen, rupeaa baarimikoksi ja käskee toista ottamaan mallia.

Kohta kaikki yökerhon asiakkaat änkeytyvät tiskille, mutta ymmärtävät kunnioittaa muoria ja varovat tiputtamasta tätä jakkaraltaan. Muori muistelee, miten asiat olivat entisvanhaan, puhua pulputtaa, nauraa käkättää ja tilaa lisää juotavaa. Muutkin tilaavat ja karhu annostelee.

Orkesterin rumpali tulee baaritiskille, väistelee maahan kuukah­taneita juhlijoita ja kysyy, millaista musiikkia karhu ja muori haluavat. Muori kertoo.

Musiikki soi, ja mummo haluaa tanssimaan. Karhu kannattelee häntä käpälävarsillaan ja vöyryy pitkin poikin tanssilattiaa. Mummo kihertää ja vetää karhua korvista. Muutama muukin kömyää lattialle, mutta ei osaakaan askeleita vaan saa jalkansa solmuun. Baarimikko potkii kassissa ja kiljuu, että paikka on jo kiinni ja kaikkien pitäisi painua kotiinsa tai jonnekin muualle kunhan painuvat ja äkkiä.

Mummoa naurattaa. Näin hauskaa hänellä ei ole ollut ainakaan seitsemäänkymmeneenkahdeksaan vuoteen. Nyt kun saisi vielä jostain nakkimakkaroita ja sinappia.