Mies katselee näyteikkunassa olevia koruja ja kelloja. Kulta ja hopea kiiltää, timantit sädehtivät, hintalaput on käännetty piiloon. Mies avaa liikkeen oven ja käy sisälle. Hän ujostelee ja jää seisomaan ovensuuhun.
– Saanko auttaa? soma myyjäneiti kysyy. – Onko teillä jotain erityistä mielessä?
– Minä, tuota. Noita kelloja minä. Ranne. Niin ja tasku.
Myyjäneiti avaa vitriinin ja nostaa sieltä monta tarjottimellista kelloja miehen katseltavaksi. Mies haluaa niitä kovasti. Enemmän kuin kovasti. Kellot polttavat hänen mieltään ja hän ajattelee, miten upeaa olisi katsoa aikaa vaikka tuosta kultaisesta. Mies ottaa kellon käteensä, tunnustelee sen painoa ja mallaa sitä ranteeseensa.
– Hetki vain, taskukellot ovat toisella puolen. Käyn hakemassa. Katselkaa vain rauhassa.
Myyjäneiti poistuu ja mies jää yksin kellojen kanssa.
Mies vilkaisee ympärilleen. Myyjäneiti on poistunut, eikä liikkeessä ole muita kuin hän. Mies punnitsee kelloa kädessään ja sujauttaa sen task...
– En sujauta, mies kimmastuu ja laskee kellon tarjottimelle. – En rupea varkaaksi.
Mies on pelkuri, eikä uskalla varastaa yhtä pahaista kelloa. Häntä hävettää oma raukkamaisuutensa. Kello on komein ja haluttavin, jonka hän on nähnyt. Se tuntuu hänestä omalta, se on osa häntä, se kuuluu häneen. Ei varkaus ole mikään oikea rikos, mies ajattelee ja vilkaisee ympärilleen. Ei ketään. Hän pistää kell...
– En pistä! Mies karjuu niin, että myymälähuoneeseen palaava myyjäneiti säikähtää.
– Mitä ette pistä?
– Kertojalla on paha päivä. Hän yritti kertoa minut varastamaan tuon kellon.
– Niinkö se teki? Minusta olikin kummallista olla yksin töissä.
– Se on outo tyyppi. Kun sitä edellisen kerran kiukutti, se kertoi minusta tirkistelijän. Oikein ällön. Jouduin kurkkimaan uimarannan pukuhuoneiden oksanrei’istä.
– Muistan sen tarinan. Minäkin olin siinä. Se vanha koira, joka ei enää pystynyt kaluamaan luuta. Et usko, miten harmitti ja miten oli nälkä. Melkein kompastuit minuun, muistatko?
– Joo. Mutta mitä nyt tehdään? En halua varastaa kelloa.
– Lähdetään pois täältä. Mennään vaikka elokuviin... tai naimisiin.
– Mennään... Mutta entäs kertoja? Se puuttuu kuitenkin asioihin.
– Vaihdetaan kertojaa, en tykkää tuollaisesta kaikkitietävästä.
Kannattaa ennemmin mennä naimisiin kuin varastaa kello. Peikko tekee taiten pieniä huomioita ihmisten, kettujen, pikku suden ja karhun elämästä. Tarinasi ovat erilaisia. Ja niin on hyvä, mainio.
VastaaPoistaOlipas ihana tarina:) "Mennään elokuviin tai naimisiin" saako tuota siteerata sopivan paikan tullen, kertojalle ei ole pakko kertoa mitään:)
VastaaPoistaKertoja on tosiaan aikamoinen valtias :)
VastaaPoistaKaikkitietävät kertojat ovat jo pois muodista, ei sitä kannata kuunnella. Mutta varoitan kuitenkin varmistamaan, että on jokin kerrontatapa selvillä ennen vanhan poistamista, muuten jää naimisiin tai elokuviin menemättä. Ja siinäkin on vaaransa, jos toinen kertoo ja sitten, niin voi tulla ihan erilaiset tarinat, jotka eivät sovi yhteen lainkaan.
VastaaPoistaVoi niitä kertojia, jotka meidän sisällämme asustelevat, mitä niille tehdä voisi - toiset nukkuvat, toiset heräävät ja sepittävät, minkä ehtivät. Tykkäsin tästä.
VastaaPoistaen uskaltais minäkään
VastaaPoistaTuhma kertoja oli kyllä nyt, ja tunnistan tuon saman itsessäni. Aina hankkimassa hahmojani hankaluuksiin. Onneksi hahmoilla on tapana tehdä juuri niin kuin lystäävät, ainakin niillä parhailla. :)
VastaaPoistaRehellisyys maan perii.
VastaaPoistaPöllitty kello olisi varmaan näyttänyt väärää aikaakin ja polttanut reiän taskuun (tai vastaavasti hiertänyt rannetta).
Hääkellot kumiskoon helkkyen tuolle mukavalle pariskunnalle!
Mä kanssa Kaisan tavoin toivon hääkellojen kuminaa ja rakkauskellojen kilinää vai helinääkö se lie. Kertoja uudelleenkoulutetaan. Kaappikellojen myyjäksi.
VastaaPoistaIhmisille tulee kaikenlaisia kiusauksia, siitä nyt voi horjahdella mihin vaan, aina ei kerkiä mennä edes naimisiin, kun on jo se puolisokin varastettu, tai sitten se on juossut karkuun hääkellojen kilinöitä. Miten kaikkitietävät voikin olla mitään tietämättä, ainakin taistelu oli ankara.
VastaaPoistaHihiii, ihan kamalasti nauratti. Juu, kertoja uudelleenkoulutukseen, tai sitten leppoistelulomalle. Puutarhahommiin. Tai jotain:))
VastaaPoistaOlis tainnut varkaalla olla lyhyet jälet, nykyään on kameroita joka paikka täynnä..;/
VastaaPoistaKertojalla oli pahat mielessä. Pois viralta semmoinen.
VastaaPoistaTosiaan, parempi kertoja hakuun. Vai vielä kellovarkaaksi, pöh!
VastaaPoista