– Me teimme lautakunnassa eilen harvinaisen hyvän päätöksen.
– Se oli varmasti ihan ensimmäinen kerta. Mitä te sitten päätitte?
– Kaupunki istuttaa hedelmäpuita ja marjapensaita puistoihin.
– Mitä varten? Kuka sellaista kaipaa?
– Kaupunkilaisille ne on tarkoitettu, ja turisteille. Silmän iloksi ja suun mauksi. Linnutkin saavat osansa.
– Eipä ne varmasti muille kelpaakaan kuin linnuille. Juopot kuitenkin sotkevat istutukset eritteillään.
– Meinaatko, että metsässä kukaan ei eritä mitään mustikoihin tai puolukoihin?
– Ainakin joku katkoo puista oksat ja sotkee marjat maahan ennen kuin ne ehtivät edes kypsyä. Ei kannata. Hukkaan menee.
– Kyllä niistä riittää suuhun pantavaakin. Varsinkin, kun istutukset laajennetaan kaikille viheralueille niin kuin on suunniteltu.
– Kuka ne sitten saisi kerätä? Tappeluhan siitä tulisi.
– Kuka vaan. Samalla tavalla kuin metsästä marjoja.
– Se ei ainakaan ole tasa-arvoista. Joku kuitenkin keräisi enemmän kuin osansa. Ja miten vanhukset saisivat kerättyä mitään? Eiväthän ne edes pääse puistoihin, jollei joku vie. Ei kannata.
– Eikö?
– Ei!
– Maailmassa on vain kaksi syytä, miksi jotain asiaa ei kannata yrittää. Tiedätkö, mitkä ne ovat?
– No sano.
– Että on jo yritetty tai että koskaan ei ole yritetty.
– Silloinhan ei voi ikinä tehdä mitään!
– Niinpä. Etkö sinä juuri sitä halunnut sanoa?
Miksi ei, jos kerran kaikki tykkää!!
VastaaPoistaLeppoisaa lauantai-iltaa, Peikko t. Aili-mummo
Hyvien suunnitelmien päättämisessä erotellaan, ketkä ovat ne lopulliset sankarit.
VastaaPoistaMikä ihana ajatus. Mutta aina on niitä joiden mielestä ei kannata.
VastaaPoistaAh, kunnallispolitiikkaa...
VastaaPoistaVoi jestas, kyllä pitäisi istuttaa vaan kaikkia pensaita ja puita, kyllä ne sitten joku aina noukkii ja ketä ei nouki, niin ei nouki.
VastaaPoistaMutta aina kannattaa yrittää aina vaan uudelleen ja uudelleen , eikä antaa heti periksi!
näinhän se on peikko, aina pitää yrittää ja usein vielä uuudestaan ja uudestaan, vaikka olis vanhakin
VastaaPoista....mutta yrittänyttä ei laiteta! Niiettä puskia ja puita vaan puistoihin, kyllä sieltä yhen piirakan tarpeet löytyisi:)
VastaaPoistaUSEAAN kertaan jutun luettuani muistin, että entisessä asuinkaupungissani, sen yhdessä ihanassa kaupunginosassa oli yritetty ja onnistuttu.
VastaaPoistaOmenapuu, jossa oli makoisia äpyleitä kasvoi leikkipuiston reunamalla.
Yhtään ei juurelle oltu pissailtu, eikä paskoiltu.
Kaikki omenat syötiin viimmeistä pupenoa myöden.
Joskus osuin paikalle, että omenoihin yletyin. Usein en.
Ketterät kiipesivät puuhun.
Jos asuisin vielä siellä, lähettäisin lautakunnalle pyynnön, että haaveja juurelle laittaisivat. ;)
Hyvää pohdintaa monesta näkökulmasta.
VastaaPoistaVoi käydä, että joku kun saa enempi, joku taas kokee jäävän ilman...sihen ne toteutukset voi kaatua.
Sellainenkin sanonta on että yrittänyttä ei laiteta. En kyllä nyt osaa sanoa, mihin??
VastaaPoistaMitään ei saa, jos ei yritä!
VastaaPoistaKateus vie kalatkin vedestä, vai miten se oli. Paras tehdä ensin ja sitten puida, onko hyvä vai huono aloite. Mitä tässä maailmassa ei olisi kokeiltu jo satoja kertoja, uusi sukupolvi luulee keksivänsä aina jotain uutta ja ennenkuulumatonta.
VastaaPoista