Joulupukki (K-16)

Joulupukki hätkähti, kun herätysporo kilisi. Ensin hän ei muistanut, miksi hän oli kiertänyt poron soimaan keskellä kesää, mutta kun hän nousi istumaan vuoteensa reunalla ja hieroi unen rippeet silmistään, niin hän tiesi ja ponkaisi ylös.

Tontut olivat vielä koisimassa, samoin viimevuotinen muori ja muu korvatunturin väki. Porotkin vetelivät sikeitä kuka missäkin. Petterin kuonoon oli jäänyt valo. Pukki kävi sammuttamassa sen, eihän kesällä nyt kannata lamppuja polttaa, muutenkin joulupukkeilun kulut olivat jo varsin suuret.

Ensimmäiseksi pukki ajoi partansa kokonaan pois ja katsoi itseään peilistä. Ei käy, hän päätti ja ajoi hiuksetkin päästään. Nyt peilistä tuijotti vastaan sileäleukainen kaljupää, jonka päällä oli verkkopaita ja väljät bokserit. Vähän sinne päin, pukki tuumi ja kävi hakemassa pajalta pääkalloja ja muita irtotatuointeja käsivarsiinsa. Vielä mustat nahka­housut, liivi ja kynsikkäät, niin ukko oli valmis.

Hän valitsi pajaltaan äreimmän motukan, loikkasi sarviin ja päräytti etelään. Kuukaudet kuluivat ja pukki laihtui. Mukavaa on, erilaista kuin jouluna, hän tuumi, kiersi kapakoita ja hyppyytti tyttöjä sylissään. Lopulta oli aika palata töihin. Vanha ukki käänsi kahvaa ja jytisytti kopterin selässä korvatunturille.

Kun pukki ei enää ajellut partaansa eikä hiuksiaan, ne kasvoivat pian entiseen pituuteensa, joskin sinisinä. Pukki hiveli leukaansa, suki partaansa, virnisteli suupielestään ja katseli itseään peilistä. Aika tyylikästä, mutta jotain olisi tehtävä, hän mietti ja kävi herättämässä tonttujoukon.

– Nyt menette ja keräätte kaikki satukirjat ja tarinat maailmasta ja tuotte ne tänne huomisaamuun mennessä, hän komensi.

Tontut tekivät niin kuin käskettiin. Paja oli täynnä kirjoja ja sarjakuvalehtiä, valokuvia ja muita kuvatallenteita. Pukki määräsi, että joka ainoa niistä oli käytävä läpi, ja kaikkialta, missä mainittiin hänen partansa ja hiustensa väri, teksti tai kuvat olisi muutettava.

Tontut tekivät taas niin kuin käskettiin. Historia ja maailma muuttuivat. Kirjat palautettiin ja vanhemmat lukivat niitä lapsilleen. Jos joku joskus muisteli, että pukin parta oli joskus ollut jonkun muun värinen, niin pian hän muisti, ettei painettu sana valehtele. Kirjassa pukilla oli sininen parta ja se kirja oli sentään ollut heillä vuosikaudet.

Seuraavana jouluna joulupukki kiersi taas kaikissa maailman taloissa. Hän myhäili tyytyväisenä kuunnellessaan, miten heleät lasten äänet lauloivat: ”joulupukki, joulupukki, siniparta, vanha ukki...”. Kohta olisi taas kesä, ja hän ajaisi etelään kuuntelemaan ihan toisenlaista laulua. Ehkä hän tällä kertaa ottaisi muutaman lelunkin mukaansa.