lauantai 29. kesäkuuta 2013

Sorsalammen rannalla

Mies palaa sorsalammelle. Lintuja ei näy missään. Rannassa makaa vanha huivipäämummo jalat polvia myöten vedessä.

Mies heittää pyöränsä tien poskeen, juoksee mummon tykö ja kiepauttaa vanhuksen selälleen. Puun oksalta tapahtumia seurannut naakka käy hakemassa pyörän sarvesta roikkuvan leipäpussin, mutta ei jaksa viedä sitä kauas, ennen kuin se tipahtaa ja leviää pitkin tannerta. Pensaiden alta, kivien takaa ja puista ilmestyy lintuja, jotka korjaavat leivät pois. Yksikään niistä ei sano mitään, yhtään kaikatusta, kaakatusta tai kujerrusta ei kuulu, yksikään siipi ei paukahda. On hiljaista. Rannalla mies tuijottaa mummon kasvoja.

Mummo hymyilee miehelle nuoren naisen hymyä nuoren naisen kasvoilla. Hän ojentaa kätensä ja kietoo ne miehen kaulaan. Mies tipahtaa maailmansa reunan ylitse, mummo onkin käsittämättömän suloinen impi, neito jollaisesta hän ei ole ymmärtänyt edes uneksia. Mies suostuu mummon puristavien käsien vaatimukseen ja painaa huulensa tämän huulille.

Suudelma on tulta ja jäätä, se on tuskaa ja riemua, valoa ja pimeyttä, se on koko maailma ja vielä enemmän. Mies ei ole koskaan kokenut mitään yhtä riemukasta, eikä hän halua enää koskaan irrottautua mummosta. Suudelma kuitenkin sulaa pois ja mummo nousee istumaan. Mies seisoo hänen vieressään ja tuijottaa suu auki, haluaa liki ja lähelle.

– Tuotko sulkani? mummo pyytää ja osoittaa kirjavaa kiveä. – Ne ovat tuolla.

Mies lupaa, eikä edes huomaa ihmetellä moista pyyntöä. Hän nostaa höyhenpuvun kainaloonsa ja kääntyy palatakseen rannalle. Mummo on noussut ja riisunut palttoonsa ja huivinsa. Hän on suloinen neito. Mies unohtuu katselemaan naista, joka ilman rihman kiertämää pulahtaa veteen ja hymyilee sieltä täydesti miehelle.

– Anna suukko, niin saat tämän, mies sanoo ja näyttää höyhen­pukua vedessä kylpevälle neidolle.

Nainen nousee seisomaan matalassa vedessä ja ryhtyy kahlaamaan rannalle. Mies perääntyy. Hän haluaa katsella naisen peittelemätöntä suloisuutta mahdollisimman pitkään. Nainen hymyilee ja kahlaa lähemmäs. Kun hänen keltaiset räpyläjalkansa alkavat läpsyä maata vasten, miehen ilme valahtaa ja hän jäykistyy paikalleen.

– Saat kyllä suukkosi, Merenkylpijäneito lupaa ja ottaa sulkansa miehen kädestä.

Miehen silmät suurenevat, suu aukeaa ja suupielet vetäytyvät taakse sitä mukaa, kun Merenkylpijäneito pukeutuu sulkiin ja siipiin ja muuttuu linnuksi. Lintu suutelee miestä verettömällä, linnunluisella nokalla. Miehen silmät sammuvat. Elämä kulkee pois ja mies lyyhistyy rantaan.

Merenkylpijäneito avaa nokkansa ja kiljuu. Linnut tulevat. Ne peittävät miehen kokonaan alleen ja liihottelevat ringissä hänen ympärillään. Ne laskeutuvat hänen päälleen, repivät palasia hänen lihastaan ja täyttävät sillä kupuaan. Lintujen kiljunta kutsuu paikalle yhä uusia siivekkäitä. Muutamassa hetkessä miehestä on jäljellä vain valkeat luut. Aurinko paistaa. On kesä.

8 kommenttia:

  1. PEIKKO!Ei noin voi tapahtua kesällä!

    VastaaPoista
  2. No, nytpä se oikein aikamoisen pyrstöyskän lykkäs! ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvä hyvä!! Noita mummo oli jännä..vähän puuma, mutta olikin haikara:)) Voi mies parkaa, ei pidä pyydellä mummoilta suukkoja me tota... syödään koko miäs:)))

    VastaaPoista
  4. Uljas loppu miehelle!

    Olen kerran ihan oikeasti nähnyt tilanteen, jossa mies tuli puistikossa olevaan rantaan leipäpussi kädessään. Tuskin hän oli ennättänyt saapua, kun joka puolelta hyökkäsi iso lintuparvi hänen kimppuunsa. Lokit kiehuivat hetken hänen päänsä ympärillä ja sorsat lyllersivät minkä ennättivätmaata myöten. Mies hävisi kokonaan raakkuvaan joukkoon, jossa linnut nokkivat jo toisiaan päästäkseen osingolle. Seisoin vähän matkan päässä ja ihmettelin, syövätkö ne miehenkin. Mutta ei. Kukapa leipäpuutaan jyrsisi. Niin vain kävi, että se mies oli onnekas. Elävänä hän ilmestyi näköpiiriin kun parvi alkoi hajota. Hänellä oli selvästi onni mukanaan, toisin kuin tuolla sinun miehellä.

    Rauha miehesi muistolle! Ehkä puistotyöntekijät hautasivat hänen luunsa ja olivat salaa mielissään. "Noin käy jokaiselle joka ei lue tuota kieltotaulua!" Hän viittasi kädellään vasemmalle, jossa - nyt minäkin sen vasta huomasin - oli kepinnenässä teksti: Lintujen syöttäminen kielletty!

    VastaaPoista
  5. Ei siis kannata tuoda linnuille leipää, ei edes muruja!
    Noitia on ollut aina olemassa..:)

    VastaaPoista
  6. Ei tämmöisiä pitäisi lukea ennen nukkumaanmenoa. Linnunruokkija sai palkkansa, iiik.

    VastaaPoista
  7. Hei mutta, eikö ole parempi saada rakastaa kerran ja kuolla kuin kuolla ilman yhtäkään suukkoa! Kysyn vaan. Vaika muuten oli aika makaaberi juttu, hui.

    VastaaPoista