Hei

– Hei, myyjä tervehtii asiakasta.

Asiakas nyökkää ja vastaa tervehdykseen. Hän kiertelee hyllyjen välissä ja etsii jotain sopivaa. Vieraitakin tulisi, pitäisi valmistautua.

– Hei, toinen myyjä tervehtii ja kiiruhtaa ohitse.

Asiakas vastaa ja on mielissään, että hänet huomataan. Saman tien hän näkee ystävänsä ja tervehtii tätä.

– Hei.

– Hei, ystävä ilahtuu toisen näkemisestä. Hän on jäänyt keikkumaan vaihtoehto kummassakin kädessään. – Kumpi?

– Laita ne pois, toinen ehdottaa. – Pärjäät oikein hyvin ilman.

Sepä onkin oiva neuvo. Ystävykset eivät ole tavanneet vähään aikaan, he kävelevät hyllyjen väleissä ja rupattelevat. Ympäristö unohtuu, tosin vähän väliä joku ohikulkeva myyjä tervehtii, sanoo hei ja kysyy, voisiko hän olla avuksi.

Myyjien kohteliaisuus ja into alkaa vaivata ystävyksiä, kun sama myyjä tulee kohdalle kuudetta kertaa. Kaikki muutkin myyjät ovat tervehtineet moneen kertaan.

– Ne ovat kuin robotteja, toinen sanoo. – Sanovat hei, kun vaan näkevät jonkun ilman myyjänpukua.

– Ainakin ne ovat käyneet saman asiakaspalvelukurssin, jossa ne on opetettu hymyilemään hampaat irvessä ja sanomaan hei asiakkaille.

– Eivätpä ainakaan yrmistele ja piilottele hyllyjen välissä.

– Eivätpä... Hei, katso! toinen osoittaa takahuoneen ovea, joka on jäänyt raolleen. Siitä näkyy varastohylly, jolle on pinottu ainakin kolme tai neljä myyjää. Verkkopaitaan ja verkkareihin pukeutunut kauppias häärää yleismittari kourassa pöydällä makaavan myyjän mahasta pursuavan johtokimpun kimpussa. Ystävykset raottavat ovea vielä lisää. Huoneessa tuoksuu palanut käämi.

– Hei ukko, käännä samalla sen heitä vähän pienemmälle, he sanovat yhteen ääneen, kääntyvät kannoillaan ja lähtevät pois. Myyjät hymyilevät ja sanovat hei.