Liikennevalokuolema

Muriel irvisti. Suunnittelijoiden mielikuvitus oli hukassa. Kukaan ei ollut tuonut mitään uusia ajatuksia liikennekäyttäytymisen kohentamiseen. Jalankulkijat ylittivät teitä miten lystäsivät, ja autoilijoiden piti jarruttaa, ettei autoon tulisi kolhuja. Renkaatkin siinä kuluivat.

– Eikö kenelläkään ole yhtään uutta ajatusta? Muriel kysyi ja katseli pöydän ympärillä istuvia ihmisiä. – Autojen siirtäminen tunneleihin on silkkaa pilkkaa. Minä haluan maisemia ja raitista ilmaa. Moottorikaan ei toimi kunnolla paksussa pakokaasussa.

– Pitäähän jalankulkijoidenkin päästä kulkemaan, Billy sanoi hiljaisella äänellä.

– Mutta eivät saa estää autojen liikkumista! Muriel kiljui ja hakkasi nuijalla pöytää. – Autoja kolhiutuu suojatiellä liikaa. Ihmiset eivät noudata liikennevaloja. Keksikää nyt jotain, himputti.

– Se punainen ukko on liian symppis, vanha jämeräpartainen insinööri sanoi. – Laitetaan siihen punainen irvistävä pääkallo.

– Hmm…

– Se voisi vilkkuakin. Tai nauraa ääneen, hohottaa haudantakaisesti.

– Mitäs muuta?

– Siinä voisi tietty olla elokuva punaisen paikalla. Ainakin pahimmissa paikoissa.

– Millainen.

– Ihan lyhyt. Hemaiseva blondi jää auton alle ja veret roiskuu ruutuun niin, että se muuttuu punaiseksi. Olisi kunnon merkitys sillä värillä.

– Mitäs sanotte? Muriel kysyi ja katsoi ympärilleen.

– Kuulostaa tylyltä, Billy totesi ja yskäisi.

– Kuulostaako? Hyvä. Kokeillaan sitä, Muriel sanoi ja kopautti kokouksen päättyneeksi.

 

Jalankulkijat unohtuvat tuijottamaan uutta liikennevaloelokuvaa, jossa nuori kaunis nainen kuolee kerta toisensa jälkeen. Elokuvan tuottajat ovat panneet parastaan ja tehneet monta versiota liikenne­valo­kuolemasta. Kuolema on aina sama, mutta naiset vaihtuvat.

Muriel tarkkailee tapahtumia valvomosta ja on tyytyväinen. Kukaan ei mene tien ylitse. Vihdoinkin on keksitty toimiva ratkaisu. Yhtäkkiä joku juuri paikalle tulleista onkin ajotiellä ja lähestyvän auton on jarrutettava välttääkseen peltien kolhiintumista. Jalankulkija loikkaa syrjään.

– Hakekaa tuo tyyppi, Muriel komentaa ja kaksi virkapukuista tekee niin kuin on käsketty.

– Miksi et noudattanut valoja? Muriel kysyy.

– Siinä oli etanan limajana mädäntyvällä lehdellä, mies selittää ja näyttää etanaliman peittämiä kenkiään. – Minä vaan liukastuin.

 

Peikolta pöö Magdalena Haille ja J.S. Meresmaalle.