Oppia ikä kaikki

– Äiti, äiti katso! Tuolla on lintu. Mikä lintu se on, äiti?

– Tuo mustako? Se on varis. Tai voi se olla harakkakin, ne menevät minulla aina sekaisin, kun harakalla ei ole huttukauhaa koskaan mukana.

– Niin kun se hämmentää hännällään. Mutta äiti, eihän tuolla ole häntää, vaan pyrstö.

– Sitten se on varis.

– Mutta äiti. Se ei istu aidalla. Ei se voi olla varis.

– Olkoon sitten mikä hyvänsä, lokki vaikka. Lintu kun lintu.

– Lokki Joonatanko?

– Varmaan se on se. En ainakaan tiedä muun nimisiä.

 

– Katso äiti, tuolla on pieni varis.

– Varikset ovat isoja, melkein koiran kokoisia. Tuo on joku muu, ehkä varpunen.

– Sen pyrstö näyttää ihan hännältä, äiti. Jos se onkin harakka?

– Odotapas, niin minä vähän selaan nettiä, hmm... Se voi olla kuulepas västäräkki, katso. Eikös näytäkin samalta?

– Joo! Se on västäräkki, äiti! Nyt ei kestä enää kauan!

– Mikä?

– Minun synttäreihin.

– Miten niin ei kestä? Nehän ovat vasta tammikuussa.

– Västäräkistä vähäsen, äiti! Muistatko?

– Se tarkoittaa joulua. Sinun synttärit ovat vielä kaukana.

– Joulu! Jee. Kohta on joulu. Mennään pian kotiin äiti, niin kirjoitan joulupukille.

– Mennään, mutta käydään kaupan kautta. Pitää ostaa kinkku ja kalkkuna ja silli rosolliin.