Pieni susi jolkottelee metsässä ja haistelee jälkiä. Se löytää uuden hajun, ja lähtee seuraamaan sitä. Kohta se on korvessa, jossa se ei muista koskaan aiemmin käyneensä. Korvessa kasvaa suuria kuusia, joiden piilossa pienellä aukealla istua jököttää ihminen. Ihmisen lähellä on tynnyri, jonka alla palaa pieni tuli. Tynnyristä nousee putki, joka taipuu ylhäällä ja laskee toisen tynnyrin lävitse ihmisen eteen.
Susi menee katsomaan. Se lähestyy varovasti ja pysyttelee piilossa. Tynnyreistä lähtee haju, joka johdatti suden ihmisen luokse.
Ihminen pitelee astiaa, johon tippuu putkesta kirkasta nestettä. Kun astia tulee täyteen, ihminen siirtää sen syrjään ja laittaa toisen sijaan. Samalla hän ruokkii tulta risuilla ja tikuilla.
Uteliaisuus voittaa ja pieni susi tulee esiin kuusten piilosta.
– Mitä sinä teet? se kysyy.
– Kas, veli hukka, ihminen sanoo. – Otatko voileipää? Siinä on sianläskiä päällä.
Ihminen ryhtyy syömään eväitään, vilkaisee tulta ja antaa eväspaperit sille. Susi ei huoli ihmisen ruokaa, vaan kysyy uudelleen, mitä tämä tekee metsässä.
– Keitän pont… akkuvettä, ihminen sanoo. – Jos vaikka joskus akku meinaa tyhjetä.
Susi haluaa heti tietää, mikä on akku ja mitä sillä tehdään.
Ihminen kertoo, että akussa voidaan säilyttää voimaa ja että sitä voi käyttää asioiden tekemiseen. Hän selittää, että akussa pitää aina olla akkuvettä, muuten se ei toimi, eikä anna voimaa.
Susi katselee ihmistä kulmat kurtussa. Sitten se sanoo, että susi on vahva itse, eikä tarvitse akkua eikä akkuvettä, joka haiseekin aika pahalle, melkein samalle kuin oksennukset tanssilavan luona.
– Maista, ihminen sanoo ja lorauttaa kämmenkuppiinsa tilkan akkuvettä. – Tiedä miten sinunkin akkusi turpoaisivat.
Susi ei huoli. Ihminen höräsee veden kourastaan ja juo vielä lisää suoraan astiasta. Mitä enemmän ihminen juo, sitä puheliaammaksi hän muuttuu ja sitä vähemmän hän muistaa ruokkia tulta.
Kun ihminen lopulta nukahtaa, susi lähtee omaa jälkeään myöten takaisin. Hetken kuljettuaan se kääntyy takaisin ja hakee yhden akkuvesiastioista mukaansa. Ehkä karhu tietäisi, mitä sillä voi tehdä.
Susi on viisas, se tietää olevansa vahva itse, vaikka on vasta pieni. Jos tarvitsee akkuvettä on jo heikko, silloin on jossain vajetta. Kyllä karhu osaa sen selittää, mutta voi olla että karhu varoiksi maistaa, että akkuvesi on oikeaa ;-)
VastaaPoistaOnkos kieltolaki astunut voimaan?
VastaaPoistaSiinäpä niitä korpikuusen kyyneleitä:)
VastaaPoista☺
mistäköhän ihminen keksi alunperin tämän akkuveden...se on melkeen yhtä paha keksintö kuin atomipommi, on se tappanut ihmisiä varmaan yhtä paljon jo jollei enempi..sudet ja karhut on viisaampia..se on varma
VastaaPoista"Painu korpeen!" isäni sanoi
VastaaPoistaJään odottamaan karhun reaktioita saadessaan kirkasta akkuvettä:)))
VastaaPoistaOlikin jo ikävä pikkusutta, kiitos Peikko!
Kaikkea se ihminen keksii tehdä, kun haluaa päänsä sekoittaa.
VastaaPoistaEikä sekään riitä vaan tätä kyynelsurulientä kaupitellaan toistenkin elämän pilaamiseksi.
Et pikku hukka todellakaan tarvi tätä surulientä.
Uskonpa karhunkin pärjäävän ilman.;))
Toi akkuvesi on kyl semmost et se viä voimii eikä tua. Nimimerkil kokemust o.
VastaaPoista