Elefantti

– Päivää herrat ja rouva, sokeri­pala­kaulus­paitaan ja mustaan takkiin puettu nainen sanoo ja koettaa luovia toimi­talon edessä seisoskelevan väki­joukon läpi. – Olettekos huomanneet, että tukitte koko penteleen jalka­käytävän?

– Se on tarkoitus, rouva pastori, se on tarkoitus. Ei tästä nyt pidä kenenkään kulkeman, kun meillä on homma tässä kesken, parrakas mies sanoo. – Pastori ottaa tästä purkkaa ja käy piiriin.

Mies ojentaa purkka­pussia pastorille. Tämä ottaa yhden pienen palan sormiinsa.

– Ota vaan reilusti, mies sanoo. – Suu täyteen.

Pastori ottaa toisenkin palasen ja menee seisomaan rinkiin, josta hänelle tarjottiin paikkaa. Piiri on täynnä hymyileviä, ihmisiä. Jokaisen suu käy ja pureskelee jotain. Pastori pistää purkat suuhunsa ja ryhtyy jäystämään. Maistuu mansikalle.

– Miksi me tässä seistään? hän kysyy.

– Ennen me poltettiin tupakkia toimistossa. Se kiellettiin, ja me ruvettiin polttamaan kadulla. Silloin meillä oli tupakki­rinki.

– Niin?

– Sitten sekin kiellettiin ja me ruvettiin pureskelemaan purkkaa. Sekään ei ollut kaikkien mieleen ja nyt meidän pitää mennä ulos pureskelemaan.

– Purkka­rinki, pastori naurahtaa. – Hieno ajatus.

– Ei ei, parrakas mies korjaa. – Tämä on osallistavaa taidetta. Tosi modernia.

– Taidat panna omiasi.

– En suinkaan. Kohta näet, mies sanoo. Kaikki nyökkäävät ja nostavat peukalonsa pystyyn. – Tehdään kenguru.

Jokainen ringissä seissyt kumartuu ja asettaa puru­kuminsa tarkoin harkittuun kohtaan. Purkat muodostavat tyylitellyn kengurun ääri­viivat. Pastori saa laittaa oman purkkansa silmäksi. Kaikki vetäytyvät syrjään. Ohi­kulkijat kävelevät vasta­syntyneen kuvan ylitse, tallaavat puru­kumit katu­kivetykseen ja osallistuvat kuvan saattamiseen lopulliseen muotoonsa.

– Eilen tehtiin elefantti, parrakas sanoo. – Tuossa. Eikö olekin eri hieno?