Reseptionisti

– Kas tässä, hyvää ruokahalua. Voinko tuoda rouville vielä jotain?

– Onko kalansilmiä?

– En usko, mutta voin varmistaa keittiömestarilta. Hetki vain.

– Miksi sinä aina kiusaat tarjoilijoita? Maisa kysyy Raisalta ja pyörittää päätään. – Tuokin oikein hätkähti.

– Saa ne vähän hätkähtääkin. Jos listalla on sammakonreisiä, niin miksei sitten kalansilmiä?

– Minustakin kalansilmät sopivat hienosti sammakonreisien kanssa, niin ja sisiliskonhäntien, ettei sen puoleen.

– Kulinaristi mikä kulinaristi, Raisa toteaa, imaisee viimeisen letkeäksi keitetyn koiven poskeensa ja nostaa kortin pöydällä lojuvasta pakasta. – Kas, Kaisakin tulee näillä hetkillä.

– Näetkö, saiko se homman hoidettua? Maisa kysyy.

– Voit kysyä siltä itseltään. Se on tuossa ihan… nyt, Raisa sanoo ja näyttää peukalollaan olkansa ylitse ovelle, jossa seisoo kirjavaan, huovutettuun silkkiin pukeutunut nainen.

Maisa kurkottaa kaulaansa ja riisuu kauluksensa alle tunkemansa ruokaliinan.

– Saitko? hän huutaa ja vilkuttaa Kaisalle, joka jo kiiruhtaa kohti naisten pöytää.

– Sain. Respa lupasi järjestää. Tosin sitä piti vähän suostutella, mutta kun se ymmärsi oman parhaansa, se toimi ripeästi.

– Sitten mennään, Raisa sanoo ja nyökkää tarjoilijalle, joka seisoo epätietoisena pöydän vieressä ja pitelee kulhollista punaisia kalansilmiä. – Ne saa jättää siihen pöydän reunalle.

Naiset kiiruhtavat hotellin ravintolasta vastaanottoon, jossa tiskiä vasten nojaa kaksi luutaa ja yksi lattiaharja.

– Mikä tuo on? Raisa kysyy. – Luuleeko tuo tyyppi, että minä lennän lattiaharjalla?

Reseptionisti kyyristelee tiskin takana ja älähtää, kun Raisan terävä katse viiltää hänen selkäänsä. Maisa ja Kaisa virnistelevät. Raisa riisuu pitkän hansikkaansa, osoittaa reseptionistia ja polkaisee jalkaansa. Reseptionisti muuttuu sammakoksi.

– Keittiöön mars, Raisa komentaa. Muutamalla pompulla sammakko on loikkinut ravintolasalin läpi keittiöön, josta kuuluu ihastuneita huutoja.

– Jätit sen sitten ihmisen kokoiseksi, Maisa toteaa.

– Siinä on sillä tavalla enemmän syömistä, Raisa selittää ja polkaisee jalkaa lattiaharjalle, joka muuttuu luudaksi. Raisa tarttuu sen varteen.

– Mennään, hän sanoo.