maanantai 10. maaliskuuta 2014

Tähystäjät

– Peurat ovat keltaisia, MacLahtinen toteaa ja laskee kiikarin silmiltään. Hän kääntyy ympäri ahtaassa punkkerissa ja tönäisee kollegaansa, joka tarkkailee eteläisestä tähystysaukosta näkyvää maisemaa. – Kuulitko? Peurat ovat keltaisia.

– Taasko? MacVirtanen huokaa. – Eilen ne olivat vielä ihan vihreitä.

– Jokin on muuttunut. Peurat kypsyvät pikavauhtia.

– Onko taas pakko mennä peurastamaan? Laskeskelin, että huomenna saattaisi sataa sorsia. Säteily on niin voimakasta, että ne tippuvat valmiiksi paistettuina.

– Minusta lentoon kypsähtäneet linnut ovat ällöttäviä, varsinkin niiden sisälmykset. Mieluummin syön vaikka peuraa.

Naiset huokaavat ja jatkavat tähystystään. MacLahtisen havaitsemat keltaiset peurat vaeltavat etemmäs ja jättävät jälkeensä puhtaaksi kaluttuja kalanrankoja.

– Tuuli on kääntynyt, MacVirtanen toteaa. – Sorsat satavat muualle.

– Peuratkin lähtivät. Taitaa tulla taas nälkäpäivä.

– Ei tässä muita ole ollutkaan. En muista, että olisin syönyt mitään sen jälkeen, kun…

– En minäkään. Oletko muuten huomannut, että sen… että sitä ei voi sanoa… se on ihan kuin lukossa.

– Minä voin ajatella sen. Tiedän, että olit mukana. Mutta se ei tule ulos sanoina.

Naiset kohauttavat harteitaan ja palaavat tähystämään. Molempien uniformu on lahonnut ja tippunut pölynä punkkerin lattialle. Saappaat ovat kuivettuneet koppuraksi. Punkkerin varustehyllylle jätettyjä koppa­lakkeja peittää vahva pölykerros.

– Lähden pois, MacLahtinen sanoo. – Ja tällä kertaa olen tosissani.

– Tiedätkö jo, missä ovi on?

MacLahtinen kolahtelee kasaksi tähystysaukkonsa viereen.

– Toivoin, että sinä tietäisit, hän kuiskaa.

– Jatketaan tähystystä, MacVirtanen ehdottaa. – Ei tämä voi ikuisesti jatkua.

MacLahtinen nousee, pyyhkäisee hämähäkinseittejä ohimoltaan ja nostaa kiikarin silmilleen.

– Peurat ovat keltaisia, hän toteaa.

11 kommenttia:

  1. Nyt tuli kyllä ahdistava olo. Toivotaan, että seuraavassa tarinassa ovi löytyy!

    VastaaPoista
  2. Tämä tarina herättää monenlaisia mielikuvia ja ajatuksia lukijan päässä.
    Katastrofin jälkeen, hetken turvapaikka?

    VastaaPoista
  3. Meillä täällä Talvivaaran lähellä ollaan kohta kaikki keltaisena (rikin peitossa)

    VastaaPoista
  4. Ei kai sentään...niin se varmaan on...eivät he muuten voisi olla puhumatta siitä...
    Toivottavasti ei se jatku ikuisuuksia...

    VastaaPoista
  5. Minähän sanoi jo tuolla yhessä lootassa aiemmin, että kehityksen olisi pitänyt pysähtyä neanderi ihmiseen...
    niin tähän on nyt tultu...

    VastaaPoista
  6. Aika hauska ja jännä. Tykkäsin noista nimistä - sopivat tähän tarinaan upeasti. Lukijakin jää miettimään kadonneen oven arvoitusta ja sitä, miten tarina jatkuisi...

    VastaaPoista
  7. Mitähän väriä noiden peurojen pitäisi olla;-?

    VastaaPoista
  8. Kamala tapaus, en voi minäkään muuta sanoa.

    VastaaPoista
  9. Tulin vain kertomaan, että linkitin äsken tämän peikon blogin omaan blogiini,

    VastaaPoista
  10. Ovat kauan nälissään peuroja ootelleet, kun ihan seitissä ovat, MacMammat. Lähetän heille pitsat:)

    VastaaPoista
  11. mäkin tykkään vihertävistä banskuista!

    VastaaPoista