Jouluhaamu

Roope heräsi siihen, että haamu istui hänen sänkynsä reunalla ja kaivoi nenäänsä.

– Et pyyhi sitä minnekään, Roope äyskähti. – Miksi sinä olet taas täällä?

– Minulla on tylsää. Kukaan muu ei muista minua.

– Joten tulit minun vaivoikseni?

– Kun on joulu ja kaikki. Olisiko riisiryynipuuroa ja väskynäsoppaa?

Siinä ne sitten istuivat, mies ja haamu, söivät puuroa ja soppaa. Aika muuttui muistoksi, soppa kuivettui kupin pohjalle ja tuli uusi joulu.