Sikalassa valmisteltiin joulua. Punaisia omenia oli koreittain. Seinille oli ripustettu valokuvia joulukinkuista.
– Onko paras onni olla joulukinkku? Putte kysyi emältään ja katseli kuvaa muhkeasta sinappihunnutetusta kinkusta.
– Niin on ihminen opettanut. Ja onhan se hienompaa kuin kuolla turhaan.
– Sitten tehdään sen mukaan, Putte totesi ja kävi pistämässä kasvatti-ihmisensä, leikkasi ruhosta molemmat kinkut ja toi ne yhteiseen juhlapöytään.
Tällainen on maailma: toinen syö toisen, joulunakin. Onneksi on omput!
VastaaPoistaVoi tuota Puttea. On laittanut asiat mullin mallin.
VastaaPoistaKyllä possuillakin on oikeutensa.
VastaaPoistaJos maailmassa kaikki tasan menis, niin noin saattais käydä.
VastaaPoistaJust näin! Sitä saa, mitä tilaa! Syökää kanaa syökää kanaa (olen kyllä itae possuilija)
VastaaPoistaOnneks ei sikalaa, edes lähellä :)
VastaaPoistaSitä se elo on, on syötävä elääkseen.
VastaaPoistaSyö tai tule itse syötyksi.:-)
Pikkasen alkoi pelottamaan, kun noita sikojakin on tullut keräiltyä aikamoinen sakki.
Nykyiset kinkut ovat aika kuivia ja rasvattomia, kuten on opetettu, puolin ja toisin.
VastaaPoistaOnneksi olen kasvissyöjä, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, eikä tarvitse pelätä joulun lähestyessä.
Poikamme i tule jos kinkku makaa pöydällä...
VastaaPoistaKyllä kun katselee vaaleanpunaisia söpöjä possuvauvoja niin...
VastaaPoistaNo, oikeudenmukaisuus ennen kaikkea! :)