Eräänä päivänä peikko käveli luolaansa ja siellä olikin Kultainen talja. Peikko säikähti ja ajatteli, että se joka oli sen unohtanut sinne, tulee pian ja antaa peikolle tukkapöllyä, mutta sitten peikko päätti sovittaa sitä.
Kun peikko nosti Kultaista taljaa, siitä pöllähti roima annos irrallisia kuvitelmia peikon miäleen. Ne pyärivät ja kiärivät siällä kunnes kaikkein kevein niistä nousi muiden keveiden ylle. Silloin peikko huomasi: Kultainen talja onkin kirja, eikä oikeasti mikään talja, vaikka sen nimi onkin sellainen ja siinä ihan selvästi on sellainen jo kannessa.
Siinä kirjassa paljon mustavalkoisia valokuvia, jotka on ottanut Lasse Ansaharju. Jokaisen kuvan vieressä on pieni tarina, jonka on kirjoittanut SusuPetal.
Susu on taitava kirjoittaja, ja peikko on tykännyt sen jutuista ennenkin ja tykkää taas näistä. Nämä ovat valoisia juttuja, niissä on onnea ja iloa, kuten valokuvissakin. Peikko ei löytänyt yhtään kuvaa tai tekstiä, josta se olisi tullut surulliseksi. Joissain oli asioita, joita peikko on kadottanut, ja niistä tuli sille haikea miäli.
Se peikon miälestä kaikista keveimmässä jutussa ei ole surua, sen tilalla on ilo, keveät askeleet ja hymy. Niin ja musiikkia.
Kirjassa on muitakin tarinoita. Peikko viipyili niissä, lensi yhden tytön kanssa, venytti varjoaan muiden joukossa, söi piirakoita ja halusi nähdä. Kuvissa ja teksteissä peikko näki elämän ajatuksia.
Lopuksi peikko meni ja tukisti itseään, ettei sen, joka Kultaisen taljan jätti peikon luolaan, tarvitse tukistaa saati tulla kyselemään mihin Kultainen talja on joutunut. Nyt peikko menee ja lukee kaikki sanoista tehdyt kuvat ja kuvilla kerrotut tarinat vielä ainakin yhden kerran.
Hienosti tehty mainostarina, mutta heti kiinnostuin:)
VastaaPoistaJaa, Peikko onkin ollut lukemassa kirjaa kun ei mitään ole aikoihin kuulunut. Kävin minäkin vilkaisemassa ja mielenkiinto heräsi.
VastaaPoistaMainio esittely Kultaisesta taljasta. Pitäisi itelläkin tehä jotain sen eteen, että KUltainen talja sujahtaisi omaan kolooni. Ansaharjun kuvia olet katsellut ja Susupetalin kirjoittajan taidot ovat tutuiksi tulleet..
VastaaPoistaMulta pualestaan kiärähti ja pyärähti nauru tosta sun kirjotuksestas. Isopeikko! :D
VastaaPoistaOn se vallan kummalllista, että susunkin tekstit voivat olla iloisia ja valoisia, toivottavasti ei ollut Peikolle liian iso pöö ja pelästys.
VastaaPoistaTaljat lämmittävät, Peikon kirjoituskin lämmittää, kiitos.
Hienosti peikko mainostaa, ja kultaisen taljan haluaisin kyllä minäkin itselleni ja se päälläni olisinkin koko päivän ja toisenkin ja viikon ainakin yhteen perään.
VastaaPoistaIhania kuvia siinä kirjassa onkin, tykkään!
Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli. Peikkoa kiittäen...
VastaaPoistaSen taljan alla on kiva lämmitellä :)
VastaaPoistaKultainen talja on hieno ními kirjalle.
VastaaPoistaMinustakin Peikko teki hyvän löydön. Ihan niin kuin minä, joku aika sitten. Sama talja.
VastaaPoistaOlipas mainiosti kerrottu kirjasta, ihan peikkomaisesti! Kiitos!
VastaaPoistaihana nimi kultaiselle taljalle
VastaaPoistaMinä jo säikähdin, että mikä talja täällä pelmahtelee...tarinan nimi tuntui kyllä heti tutulta, mutten saanut siitä kiinni.
VastaaPoistaKyllä Peikolta mainonta sujuu hienosti.
Onkohan olemassa hopeisia taljoja?
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla tuosta Kultaisesta taljasta.