torstai 22. tammikuuta 2015

Kultainen talja

Eräänä päivänä peikko käveli luolaansa ja siellä olikin Kultainen talja. Peikko säikähti ja ajatteli, että se joka oli sen unohtanut sinne, tulee pian ja antaa peikolle tukka­pöllyä, mutta sitten peikko päätti sovittaa sitä.

Kun peikko nosti Kultaista taljaa, siitä pöllähti roima annos irrallisia kuvitelmia peikon miäleen. Ne pyärivät ja kiärivät siällä kunnes kaikkein kevein niistä nousi muiden keveiden ylle. Silloin peikko huomasi: Kultainen talja onkin kirja, eikä oikeasti mikään talja, vaikka sen nimi onkin sellainen ja siinä ihan selvästi on sellainen jo kannessa.

Siinä kirjassa paljon musta­valkoisia valo­kuvia, jotka on ottanut Lasse Ansaharju. Jokaisen kuvan vieressä on pieni tarina, jonka on kirjoittanut SusuPetal.

Susu on taitava kirjoittaja, ja peikko on tykännyt sen jutuista ennenkin ja tykkää taas näistä. Nämä ovat valoisia juttuja, niissä on onnea ja iloa, kuten valo­kuvissakin. Peikko ei löytänyt yhtään kuvaa tai tekstiä, josta se olisi tullut surulliseksi. Joissain oli asioita, joita peikko on kadottanut, ja niistä tuli sille haikea miäli.

Se peikon miälestä kaikista keveimmässä jutussa ei ole surua, sen tilalla on ilo, keveät askeleet ja hymy. Niin ja musiikkia.

Kirjassa on muitakin tarinoita. Peikko viipyili niissä, lensi yhden tytön kanssa, venytti varjoaan muiden joukossa, söi piirakoita ja halusi nähdä. Kuvissa ja teksteissä peikko näki elämän ajatuksia.

Lopuksi peikko meni ja tukisti itseään, ettei sen, joka Kultaisen taljan jätti peikon luolaan, tarvitse tukistaa saati tulla kyselemään mihin Kultainen talja on joutunut. Nyt peikko menee ja lukee kaikki sanoista tehdyt kuvat ja kuvilla kerrotut tarinat vielä ainakin yhden kerran.

14 kommenttia:

  1. Hienosti tehty mainostarina, mutta heti kiinnostuin:)

    VastaaPoista
  2. Jaa, Peikko onkin ollut lukemassa kirjaa kun ei mitään ole aikoihin kuulunut. Kävin minäkin vilkaisemassa ja mielenkiinto heräsi.

    VastaaPoista
  3. Mainio esittely Kultaisesta taljasta. Pitäisi itelläkin tehä jotain sen eteen, että KUltainen talja sujahtaisi omaan kolooni. Ansaharjun kuvia olet katsellut ja Susupetalin kirjoittajan taidot ovat tutuiksi tulleet..

    VastaaPoista
  4. Multa pualestaan kiärähti ja pyärähti nauru tosta sun kirjotuksestas. Isopeikko! :D

    VastaaPoista
  5. On se vallan kummalllista, että susunkin tekstit voivat olla iloisia ja valoisia, toivottavasti ei ollut Peikolle liian iso pöö ja pelästys.
    Taljat lämmittävät, Peikon kirjoituskin lämmittää, kiitos.

    VastaaPoista
  6. Hienosti peikko mainostaa, ja kultaisen taljan haluaisin kyllä minäkin itselleni ja se päälläni olisinkin koko päivän ja toisenkin ja viikon ainakin yhteen perään.
    Ihania kuvia siinä kirjassa onkin, tykkään!

    VastaaPoista
  7. Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli. Peikkoa kiittäen...

    VastaaPoista
  8. Sen taljan alla on kiva lämmitellä :)

    VastaaPoista
  9. Kultainen talja on hieno ními kirjalle.

    VastaaPoista
  10. Minustakin Peikko teki hyvän löydön. Ihan niin kuin minä, joku aika sitten. Sama talja.

    VastaaPoista
  11. Olipas mainiosti kerrottu kirjasta, ihan peikkomaisesti! Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Minä jo säikähdin, että mikä talja täällä pelmahtelee...tarinan nimi tuntui kyllä heti tutulta, mutten saanut siitä kiinni.

    Kyllä Peikolta mainonta sujuu hienosti.

    VastaaPoista
  13. Onkohan olemassa hopeisia taljoja?

    Mielenkiintoista kuulla tuosta Kultaisesta taljasta.

    VastaaPoista