Kaato

Lassia ahdistaa, puristaa keuhkoista ja päästä, jalat ovat levottomat ja kädet hakevat ties mitä. Puistatukset ravistavat miestä, ja hän käy kolmasti kylmässä suihkussa ja juoksee kuudesti korttelin ympäri, mutta mikään ei auta. Komero on pakko avata.

Komero on täynnä karvaa, joka on kiinni turkeissa. Lassi sulkee silmänsä ja tarttuu umpi­mähkään yhteen. Karhu! Se on karhun turkki. Lassi vavahtaa pelosta ja kiihkosta. Sylki­noro valuu hänen suu­pielestään ja pisaroi lattialle. Tänään hän tappaisi hirven ja söisi sen lämpimän sydämen. Metsässä olisi varmasti ainakin yksi hirvi.

Karhu penkoo muurahais­pesiä ja syö muurahaisen­munia. Lähistöllä raksahtaa oksa. Kontio kääntyy ja lähtee huimaan laukkaan. Hirvi peijakas. Se on saatava kiinni. Muurahaisen­munista ei maaru täyty. Hirvi pakenee, ja karhu juoksee sen perässä.

Hirvi pysähtyy soisen lammen rantaan ja kääntää sarvensa kohti karhua. Otso pysähtyy, nousee kahdelle jalalle ja kävelee eteen­päin. Hirvi kuopii maata. Sammalet sinkoilevat lampeen, kelluvat hetken ennen kuin vajoavat kirkkaaseen veteen.

– Lopeta tuollainen, karhu murahtaa. – Minun pitää syödä sinut.

– Eihän pidä, hirvi mylvähtää vastaan. – Syö itsesi.

– Tämä ei ole enää yhtään kivaa, Lassi sanoo ja riisuu karhun yltään. – Sääntöjä pitäisi noudattaa.

– Minä tein uudet säännöt, Elli toteaa ja tipauttaa hirven­taljan sammalikkoon. – Niin voi tehdä.

– Voiko?

– Voi. Nyt syödään nuo liha­pullat.

Elli huiskaisee kädellään laajan kaaren, joka kattaa puoli metsää. Jokaisella mättäällä kasvaa liha­pullia.

– Nehän ovat raakoja, Lassi toteaa. – Ei niitä raakoina voi syödä.

– Ei kaikki, Elli sanoo ja nakkoo liha­pullia kitaansa. – Maista. Nämä ovat yltiö­hyviä.

Lassi kadehtii naisen ruoka­halua. Hän ei ole koskaan pystynyt moiseen. Liha­pullat ovat eris­herkullisia.

Pian massut ovat pullollaan, ja metsä edelleen täynnä liha­pullia. Lassi tuumaa, että olisi harmi jättää ne keräämättä. Se olisi ruuan tuhlaamista, josta hiili­jalan­jälki vaan kasvaisi aivan turhaan. Hän hakee karhun turkin ja täyttää sen liha­pullilla. Elli katsoo vierestä.

– Nyt sinulle kelpaavat raa’atkin, hän toteaa.

– Paistan ne kotona, Lassi sanoo ja heilauttaa pyöreäksi pinkeytyneen karhun selkäänsä. – Lähde mukaan. Mennään taksilla. Minä kiehautan tukuisat sumpit jälki­ruuaksi. Munkki­possujakin on.