Sammakot

– Onko kaikki hyvin? vaimo kysyy ja katsoo aamu­kahvia hörppivää miestään silmä­lasiensa ylitse. Mies ei sano mitään, mutta väistää katsetta, hakee pussista leivän­palaa voideltavakseen.

– Mökötätkö sinä? vaimo jatkaa ja tuhahtaa. – Että jaksatkin.

Mies voitelee leipäänsä, ei puhu, ei edes jupise. Leivän päälle tulee puhuri­makkaraa ja juustoa, jotka mies asettelee huolellisesti niin, että leipä peittyy kokonaan. Mies pitelee leipää kaksin käsin, kun hän nostaa sen kasvojensa eteen ja aikoo haukata. Leipä putoaa ja jää pöydälle päälly­spuoli alaspäin.

– Tohelo! vaimo kivahtaa. – Luulisi noin vanhan miehen käsissä leivän jo pysyvän. Nosta se nyt siitä!

Vaimo pyyhkii ummehtuneen hajuisella tiski­rätillä pöydältä muutaman juuston­murun. Mies puristaa leivän kämmentensä väliin, töröttää huuliaan ja haukkaa.

– No niin. Saithan sinä siitä palasen, vaimo toteaa. Laitanko rätin pois, vai aiotko kaataa kahvisikin pöydälle?

Mies pistelee leivän poskeensa ja hörppää kahviaan. Kuppi kolahtaa miehen huulia vasten, suu­pielestä valuu leualle ohut kahvi­noro. Hän avaa suunsa ammolleen, kaataa kahvin suoraan kurkkuunsa ja vetää kuumaa juomaa henkeensä. Yskän­puuska ravisuttaa miestä ja pirskoo kahvia pöydälle. Vaimo heittää haisevan rätin miehen eteen.

– Sen saat siivota itse!

Mies ottaa rätin käsiensä väliin ja pyyhkii pöytää haparoivin liikkein.

– Pyyhi kunnolla, äläkä pelleile.

Mies päästää krahahtavan äänen ja katsoo viimein vaimoaan silmiin.

– En pysty, hän kirskahtaa.

– Mikset muka pysty? Olethan sinä pyyhkinyt pöytää ennenkin.

– En vaan pysty, mies sanoo ja jättää tiski­rätin pöydälle. – Olo on muuttunut koko ajan kurjemmaksi.

– Patalaiska sinä olet, vaimo tuhahtaa ja huitaisee tiski­rätillä miestä kasvoille. – Siinä sinulle kurjemmuutta.

Mies suuttuu. Hän nousee ylös, loksuttaa leukojaan, veuhtoo käsillään, tepsuttaa jaloillaan ja huutaa:

– Krii kruu kroou!

Samalla miehen huulet venyvät ja töttöröityvät pitkäksi nokaksi, hänen kaulansa pidentyy ja ohenee, keho hakee ihan uusia muotoja ja sulittuu. Jalat kasvavat ja kaventuvat, pyrstö käy roikkumaan. Kurki astelee ulos avoimesta ovesta, levittää siipensä ja katoaa piha­maan reunassa kasvavan metsikön taakse.

– Että sitten taas kurjistuit kokonaan! vaimo huutaa harmaan linnun perään. – Tällä kertaa tuot minullekin sammakoita! Kuulitko?