Nikke ilmestyi valon välähdyksessä keskelle kirkkoa. Pappi oli pyyhkimässä pölyjä saarnastuolista ja näki Niken ilmestymisen.
– Osaatko heittää kärrynpyöriä? pappi kysyi.
– Osaan toki. Heitänkö?
– Heitä.
Nikke heitti. Puinen kärrynpyörä iski pappia otsaan. Tämä moitti:
– Ei tällaista, vaan sellainen, joka sopii kottikärryyn.
Nikke mietti hetken. Sitten hän heitti kottikärrynpyörän papille. Otsaan tietenkin.
– Aika nokkelaa, pappi totesi ja hieroi käsiään.
Valo välähti uudelleen ja Nikke siirtyi seuraavaan kirkkoon.
Harmi, ettei minulla ole kirkkoa. Tarvitsisin välttämättä pari kärrynpyörää, että saisin kärryn hunajalaatikoiden kuljettamiseen. Jossakin laulussa metsä oli kirkko, tulisiko Nikke metsääni?
VastaaPoistaOiva huvitus on mielikuvitus!
VastaaPoistaNiin, se palopaikalla naulaan puhjennu rengas, kahesti paikattu jo, on vieläkin rikki.
VastaaPoistaTaidan käydä kauppaan ja hankkia puhkeemattoman renkaan. Sellanen on jo toisessa kärryssä ja oiva onkin.
Elämän suuria kysymyksiä: Pitääkö kaikki ottaa kirjaimellisesti :)
VastaaPoistaMitäs tää Nikke nyt aina otsaan osuu pappiakin, onhan niillä jo muutenkin harmeja papeilla,,, miksiköhän hän pyysikin juuri kärrynpyrää heittämään tottakai sa satuu kun otsaan osuu.. ai jai.. ei sitä saa heitää se pitää asentaa kärryyn.
VastaaPoistaOhoh, itse Piru tuli kärrynpyörineen papin riesaksi, onneksi pappi sai kuitenkin haluamansa:) Kärrynpyörä jäi itselläni pelkäksi unelmaksi, siis semmonen oikea, ei puinen, niitä on liikaakin.
VastaaPoista