torstai 30. heinäkuuta 2015

Nikke

Nikke ilmestyi valon välähdyksessä keskelle kirkkoa. Pappi oli pyyhkimässä pölyjä saarnas­tuolista ja näki Niken ilmestymisen.

– Osaatko heittää kärryn­pyöriä? pappi kysyi.

– Osaan toki. Heitänkö?

– Heitä.

Nikke heitti. Puinen kärryn­pyörä iski pappia otsaan. Tämä moitti:

– Ei tällaista, vaan sellainen, joka sopii kotti­kärryyn.

Nikke mietti hetken. Sitten hän heitti kotti­kärryn­pyörän papille. Otsaan tietenkin.

– Aika nokkelaa, pappi totesi ja hieroi käsiään.

Valo välähti uudelleen ja Nikke siirtyi seuraavaan kirkkoon.

6 kommenttia:

  1. Harmi, ettei minulla ole kirkkoa. Tarvitsisin välttämättä pari kärrynpyörää, että saisin kärryn hunajalaatikoiden kuljettamiseen. Jossakin laulussa metsä oli kirkko, tulisiko Nikke metsääni?

    VastaaPoista
  2. Oiva huvitus on mielikuvitus!

    VastaaPoista
  3. Niin, se palopaikalla naulaan puhjennu rengas, kahesti paikattu jo, on vieläkin rikki.
    Taidan käydä kauppaan ja hankkia puhkeemattoman renkaan. Sellanen on jo toisessa kärryssä ja oiva onkin.

    VastaaPoista
  4. Elämän suuria kysymyksiä: Pitääkö kaikki ottaa kirjaimellisesti :)

    VastaaPoista
  5. Mitäs tää Nikke nyt aina otsaan osuu pappiakin, onhan niillä jo muutenkin harmeja papeilla,,, miksiköhän hän pyysikin juuri kärrynpyrää heittämään tottakai sa satuu kun otsaan osuu.. ai jai.. ei sitä saa heitää se pitää asentaa kärryyn.

    VastaaPoista
  6. Ohoh, itse Piru tuli kärrynpyörineen papin riesaksi, onneksi pappi sai kuitenkin haluamansa:) Kärrynpyörä jäi itselläni pelkäksi unelmaksi, siis semmonen oikea, ei puinen, niitä on liikaakin.

    VastaaPoista