Hilkka kulkee aamiaisjonossa ja tulee puurokattilan kohdalle. Puuron tuoksu huumaa naisen, ja vesi valahtaa hänen suuhunsa. Kieli työntyy ulos suusta ja sen päästä tippuu kolme pisaraa tarjottimelle.
Hilkka tempaisee lähimmän lautasen ja kauhaisee sille puuroa. Hän kurkottaa voikulholle, kun puuro nousee lautasella seisomaan ja pistää kätensä puuskaan.
– Leipälautaselle! puuro tokaisee. – Laitoit minut leipälautaselle, hävytön.
– Anteeksi, Hilkka sanoo ja juoksee linjaston alkuun, ottaa puurolautasen ja palaa kattilalle.
– Onko se puhdas? puuro kysyy.
– On se. Ihan puhdas se on.
Puuro astuu leipälautasen reunan ylitse ja kävelee puurolautaselle, istuutuu, heittää lautaselle pitkäkseen ja huokaisee tyytyväisenä.
– Vielä voita päälle, puuro komentaa.
– Tietenkin, Hilkka lupaa ja leikkaa aimo köntsän voita lautaselleen. Puuro hyrisee tyytyväisenä. Hilkan suupielestä valuu noro.
Hyvät tavat, kaunistavat!
VastaaPoistaMolemmat tyytyväisinä, puuro ja Hilkka, ehkä voikin.
VastaaPoistaHui, minunkin suupielestä alkoi valua noro!
VastaaPoistanoin se puuro kyllä puhuu.. olen kuullut, ja nähnyt, leipälautaselta se pomppii heti alas jopa lattialle, ja silloin kissa käy puuron kimpuun ja syntyy hurja taistelu, kissa on ihan puuron peitossa, ja kun koira näkee sen se syö nälissää puuronpeittänkissan.aamen
VastaaPoistaLaatua ennenkaikkea sitä olla pitää.
VastaaPoistaMun puuro on niin hyvälle opetettua, että se haluaa tyynyks hilloa!
VastaaPoistaVoi miten ihana ja voisilmän kanssa ilman muuta. Mihinkähän lahkoon tämä puuro kuului:)
VastaaPoistaSinä aamuna, kun puuro alkaa komennella minua, aavistan olleeni ( taas ) edellisenä iltana tuhmilla ( kosteilla ) teillä.
VastaaPoistaMun vellit ja puurot on aina sekaisin. Niitä viiraa päästä. Jos niitä lataa kattilaan, ne hyppivät reunan yli. Puhua ne ei osaa. Ne on aika tyhmiä.
VastaaPoistaKyllä nyt tekis mieli lämmintä ruishiutalepuuroa,vaikka onkin nukkumaanmenoaika. :)
VastaaPoistaYhteispelillä se sujuu. Saisikin nyt uunipuuroa, nam! Tuli ihan yönälkä.
VastaaPoista