– En se minä ollut, etkö usko? En ollut edes siellä päin, enkä tunne niistä ketään. Ne eivät puhu totta eivätkä tiedä mitään. Me ei olla ikinä tavattu eikä juteltu, enkä sitä paitsi edes viitsisi jutella sellaisten möllien kanssa. Minua ei huvita kuunnella, kun ne eivät osaa olla vaiti asioista, jotka eivät minua kiinnosta. En ole ikinä jaksanut, eivätkä ne ole uskoneet, ettei minua moinen ilahduta.
– Ei mene sulla hyvin, ei.
– Ei mene. Eipä silti, ei elämä muutenkaan mitään iloa ole. Ikinä mikään ei toimi eikä onnistu. Ei tämäkään.
– Ei vai? Miksi ei?
– Minulla ei ollut kirvestä eikä viikatetta, enkä jaksanut heittää tarpeeksi kovaa. En edes osunut, eikä se kivenmurikka olisi mitään auttanut. Tyyppi ei edes pelästynyt, eikä saanut minua kiinni.
– Eipä ollut kummoinen tyyppi.
Ei se tyhmäkään ollut. Kun se ei muuta keksinyt, niin usutti nämä ei-sosiaaliset tyypit perääni. En löytänyt yhtään hyvää piiloa. Et laskisi minua vaikka ullakolle?
– En.
Ei huono!
VastaaPoistaVähän on kuin olisi negatiivinen tunnelma?
VastaaPoistaEi ole ainakaan joo joo tyyppi.
VastaaPoistaTuollaisen keskustelun kuuntelu väsyttäisi, niin on negatiivista.
Hienosti kärjistetty.