Seksiä ja hometta (K-18)

Malla nojaa kaiteeseen ja tuijottaa järvelle. Sen pinta on tyyni, vain kalojen satunnaiset pärskähdykset piirtävät ohuita, laajenevia renkaita veden pintaan. Tätä hän tarvitsi, juuri tätä. Elämä oli jo pitkään ollut kurjaa, työ oli vienyt hänen ajatuksensa ja voimansa. Vuosiin työstä ei ollut enää ollut mitään iloa. Parempi näin. Ehdottomasti parempi. Ei hänellä olisi ollut rohkeutta sanoa itseään irti.

Laura tulee saunan lämpöä hehkuvana Mallan viereen terassille ja levittää pyyhkeensä kaiteelle. Kesäillan rauha hivelee naisten mieltä. Tuulenvire heiluttaa pyyhkeen kulmaa.

– Tämä on ihan parasta, Malla huokaa. – Minä olin 17 vuotta samoissa töissä. Tosi homekorva, ajattele.

Laura hymähtää, kääntyy ympäri ja istuutuu kaiteelle. Kaide heiluu ja sen liitokset nitisevät. Malla tarttuu ystäväänsä ranteesta, siirtyy lähemmäs ja parantaa otettaan.

– Älä putoa.

– En tietenkään putoa, Laura sanoo ja laskee kämmenensä rannettaan puristavan käden päälle. – Luitko sen artikkelin Hesarista? Sen, missä väitettiin, ettei yksikään nainen ole pelkästään hetero.

Malla pudistaa päätään.

– Luin. Tai en. Tai siis luin vähän, ihan uteliaisuuttani. En minä tavallisesti semmoisia…

– Homekorva, Laura naurahtaa. – Sinä taidat oikeasti olla vähän vanhanaikainen.

Malla punastuu.

– Ehkä. Töissä olin. Mutta se on ohi nyt.

– Onko?

Laura laskeutuu kaiteelta ja käy selälleen terassin lattialle paksulle keltaiselle tuplatäkille, venyttelee ja kiskottelee. Kesäillan aurinko lämmittää. Taivaalla näkyy kaksi valkeaa pilvenhattaraa. Rantasipi viheltelee. Vanhan hidaskäyntisen perämoottorin vaimeneva putputus kantautuu rantaan veden pintaa myöten. Kaislikossa loiskahtaa.

Malla tulee liki, pysähtyy täkin viereen ja katselee ihmistä, joka makaa silmät kiinni kasvot kohti laskevaa aurinkoa. Hänen ystävänsä. He tapasivat tanssikursseilla, joilla ei ollut riittävästi miehiä, ja joutuivat pariksi. Tai pääsivät. Malla laskeutuu täkille, käy vatsalleen Lauran viereen ja nukahtaa.

 

Lauran sormet piirtelevät keveitä kuvioita Mallan selkään. Kuviot siirtyvät uneen. Malla herää ja nostaa päätään. Laura lopettaa, mutta jättää kätensä lepäämään Mallan iholle.

– Älä lopeta. Se tuntui mukavalta.

– Se on minustakin mukavaa, Laura sanoo, piirtää vielä kaksi suurta sydäntä ja siirtyy hieromaan Mallan päätä ja niskaa. – Tykkäätkö tästä?

– Ymmh. Joo…

– Käänny.

Malla kääntyy, ja Lauran piirtämät viivat ryhtyvät kiertämään hänen reisillään, vatsallaan ja rinnoillaan. Mallan kasvojen puna laskeutuu yhä alemmas kohti hänen vatsaansa.

– Lämmin, Malla huokaa. – Upean lämmin olo.

Lauran sormet ja kämmenet kulkevat Mallan keholla, suu jättää keveitä suudelmia sinne, missä kuviot kohtaavat. Laura johdattaa toista ja puhuu tälle pieniä lempeitä sanoja, pelkkiä äännähdyksiä. Malla hengittää syvään, hän ei osannut odottaa mitään tällaista, ja nyt hän ei halua luopua siitä.

– Ethän lopeta?

Laura pudistaa päätään ja painaa sen Mallan syliin, huulet ja kieli painuvat Mallan naiseutta vasten. Malla kirahtaa ja ynähtelee. Hänen vartalonsa jännittyy ensimmäisen kerran.

 

Seuraavana aamuna Malla kaataa porokahvia ensin Lauralle ja vasta sitten omaan kuppiinsa.

– Minä taisin olla homeessa sieltäkin, hän toteaa.

Laura virnistää.

– Mistä sieltä?

– Pillusta. Siitä on vuosia.

– Pillustako? Laura hirnahtaa.

– Seksistä. Muistatko sen kiven siinä, mistä pitää kääntyä? Tai sen graffitin sen kiven kyljessä.

– Neonvihreän tägin? Joo. Kylän koltiaisten tekosia. Mitä siitä?

– Silloin, kun tultiin tänne, näin siinä kullin ja pillun. Mietin niitä aamulla ja ajattelin, että oikeasti siinä on monta kullia ja monta pillua päällekkäin, vähän niin kuin vastakkain, tai ainakin pillut ovat. Oletko huomannut?

Lauran hymy leviää korviin.

– Home on tainnut karista jo silmistäsikin, hän toteaa.

– Ja ajatuksista, Malla henkäisee. – Mennäänkö taas?