Ajattelija

– Minä olen miettinyt…, Juuso sanoo, kaivaa pape­rossi­tupakki­askin sarka­palttoonsa povi­taskusta, valitsee tupakin, napauttaa sitä askin kanteen ja kiertää holkkiin. Holkin hän työntää hampaisiinsa, imaisee pari kertaa kokeilevasti, rapistelee puisen tikku­askin toisesta taskustaan, etsii raapaisemattoman tikun ja vie sen nokassa tulen tupakkiinsa. Tuli tarttuu kuiviin puruihin ja polttaa ne savuksi, joka virtaa miehen keuhkoihin ja pöllähtää lopulta ulko­ilmaan toisesta suu­pielestä. Juuso katselee ympärillä aukeavaa metsää ja sen jykeviä honkia. Yhden hongan juurella lepää kirves.

– Mitä?

– Mitä mitä?

– Mitä sinä olet miettinyt? taka­jaloillaan seisova karhu toistaa samalla, kun kihnuttaa selkäänsä puun­runkoon.

– Sitä juuri.

– Mitä sitä?

– Sitä miettimistä.

– Mitä siitä?

– Olenkohan se minä, joka mietin, silloin kun mietin?

– No oletko?

– En tiedä. Joskus ajatukset kulkevat ihan omia latujaan, ja jos päätän, että en ajattele vaikka nyt naisia, niin eikös ne ajatukset silloin juuri pyörikin naisissa. Ihan kuin joku muu päättäisi, mitä minä ajattelen.

– Ehkä päättääkin, karhu toteaa ja löntystää Juuson tykö, ojentaa käpälänsä ja vie puoliksi poltetun tupakin miehen kädestä.

– Ei holkkia, Juuso sanoo ja nappaa holkin karhulta. – Miten niin ehkä päättääkin?

Karhu pössöttelee tupakin lyhyeksi ja syö tumpin.

– Tykkäisin kyllä enempi väkevästä tupakista. Ajatukset ovat matoja.

– Matojako? Eivät hitossa ole, vaan sähkö­värinöitä. Sellaisia sinisiä kypeniä.

– Matoja ovat.

– Selitä.

– Ketulta kuulin. Ihmisten ajatukset ovat valkoisia matoja, varsin ohkaisia, ja ne matavat aivo­sokkeloissa miten niitä sattuu huvittamaan. Joskus ne matavat ihmisestä toiseenkin.

– Älä?

– Totta se on. Sinä olet oikeasti ajatus­mato­vaunu. Ne ajelevat sinulla minne mielivät.

Juuso nostaa lakkiaan ja sivelee pää­lakeaan. Hän kaivaa taas pape­rossi­askin esille, tarjoaa karhulle ja lataa tupakki­holkkinsa. Tuli­tikku­laatikko rapsahtaa ja miehen ja karhun ympärille tuprahtaa savu­pilvi. Käytetyn tuli­tikun Juuso palauttaa askiinsa. Aika kuluu. Miehen ajatus­madot longertavat.

– Jos minä nyt kuitenkin kaataisin tämän metsän, hän sanoo ja nostaa kirveensä maasta. Karhu pyörittää päätään. Mies silmäilee metsän puita juuresta latvaan ja takaisin, muuttuu kiverän ja hölmistyneen näköiseksi.

– Mutta sehän on ihan pöhkö ajatus, hän toteaa ja lähtee kulkemaan poispäin. – Ne madot. Ne perhanan madot.

---

PEIKKOMAINOS: Peikon pieni susi, karhu- ja peikko­tarinoita on Naavakuusen takaa -e-kirjoissa. Niitä saa Elisa Kirjasta.

---

PEIKKOMAINOS: Sikafarmari-kirja on kudottu peikon sanoista. Saa valita haluaako kirjan painettuna vai sähköisenä.

---

PEIKKOMAINOS: Todensanat-kirja on vielä olemassa. Painettu kirja on halvennettu, sähköinen on herättänyt vahvoja tuntoja.

---