Larissa

Olin kirjoittanut tekstiäni jo kauan ja olin jumissa sen kanssa. Tarina ei edennyt yhtään. Olin jo monesti hävittänyt kirjoittamaani tekstiä ja hävitin taas. Ei siitä mitään tullut. Huomenna tekstin kuitenkin pitäisi olla valmis, olin sen luvannut. Pakkohan minun on kirjoittaa vaikka sitten silkkaa ajatuksen­virtaa.

 

"Larissa oli jo riisuuntunut ja juuri käymässä nukkumaan, kun ovi­kello soi…"

 

Pim pom. Ring, kuului ovelta. Minä hätkähdin. Villi mieli­kuvitus tekee joskus temppuja. Vilkaisin taakseni, ei mitään. Käännyin tekstin puoleen, ja ovi­kello soi uudelleen. Pim Pom. Ring.

Mitä perhanaa, ajattelin ja nousin. Avasin oven, ja siellä oli etäisesti tutun oloinen tyyppi, joka katsoi minua uteliaasti, mittaili päästä jalkoihin ja tuli sisään.

Ehkä se oli joku tuttu, mietin, mutta olkoon. En jaksaisi nyt yhtään seurustella, kun sain jo kirjoitettua yhden melkein kelvollisen lauseenkin. Vieras istukoon minne lystää ja passatkoon itseään miten mielii. Minä istuin takaisin koneeni ääreen ja jatkoin kirjoittamista.

 

"Larissa kirosi. Tähän aikaan. Se oli varmasti Jacko. Kukaan muu ei rohkenisi tulla näin myöhään. Lasissa ei viitsinyt pukeutua, Jacko tahtoisi kuitenkin heti sänkyyn. Nainen hymyili ja astui eteiseen, jossa Jacko jo odotti.

– Miten pääsit sisälle? Larissa kysyi.

– Tuo tyyppi avasi, Jacko osoitti koneen ääressä istuvaa honteloa miestä."

 

Minusta rupesi tuntumaan omituiselta ja katsoin taakseni. Ihan kuin olisin nähnyt eteisessä vilahdukselta miehen ja naisen. Nääh, ei siellä mitään ollut. Mukavaa, kun teksti kulkee taas.

 

"Makuu­huoneessa Jacko tuijotti Larissaa. Hän oli kyllästynyt tähän ja sanoi tulleensa jättämään hyvästit. Hän oli tavannut elämänsä naisen edellis­iltana baarissa ja muuttaisi tämän luokse. Larissa pärjäisi varmasti paremmin ilman häntä.

Larissan ilme kiristyi. Hän tönäisi Jackon sängylle istumaan ja ryntäsi ulos huoneesta."

 

Makuuhuoneen ovi kolahti, ja paljaat jalat läpsähtelivät vasten lattiaa. Larissa veti minut pois koneen äärestä ja potkaisi tuolini nurin. Minä satutin kyynärpääni. Larissa tuijotti tekstiäni, pyyhki osan pois ja kirjoitti viimeksi kirjoittamani kappaleen uudelleen.

 

"Makuuhuoneessa Jacko tuijotti Larissaa. Upea nainen ja sängyssä aivan pitelemätön. Kunpa se ei milloinkaan kyllästyisi häneen, sitä hän ei kestäisi. Jacko suuteli Larissaa, ja irrottamatta huuliaan tämän huulista, riisui vaatteensa. Larissa laskeutui sängylle, ojensi kätensä, avasi sylinsä ja odotti."

 

– Jatka siitä, Larissa kivahti, ja hänen silmänsä iskivät mustia kipinöitä. – Kunnolla.

Minä katsoin luomani naisen perään ja halusin itse olla Jacko. Musta­sukkaisuus väänsi vatsaani ja teki solmuja mieleeni. Jacko, se petturi, saisi tuon naisen taas kerran. Se ei ollut oikein, eikä edes reilua.

 

"Jacko oli edellisenä iltana urakoidessaan baaria lävitse saanut tartunnan kolmesta ikävästä taudista. Taudit näkyivät hänen habituksessaan ja Larissa tuli miehen suhteen toisiin ajatuksiin. Tuohon mieheen hän ei enää koskisi pitkällä kepilläkään.

– Häivy, hän sanoi ja heitti Jackon vaatteet porras­käytävään, tönäisi miehen niiden perään ja nykäisi oven kiinni.

Eteisessä Larissa katseli koneen äärellä istuvaa miestä, naurahti, käveli tämän taakse, laski kätensä miehen olalle ja sanoi:"

 

– Lähdetäänkö?

– Kuka sitten kirjoittaa? kysyin.

– Me, Larissa totesi. – Me, mutta vasta jälkeenpäin. Tule. Mennään. Aloitetaan uusi tarina.

---

PEIKKOMAINOS: Peikon pieni susi, karhu- ja peikko­tarinoita on Naavakuusen takaa -e-kirjoissa. Niitä saa Elisa Kirjasta.

---

PEIKKOMAINOS: Sikafarmari-kirja on kudottu peikon sanoista. Saa valita haluaako kirjan painettuna vai sähköisenä.

---

PEIKKOMAINOS: Todensanat-kirja on vielä olemassa. Painettu kirja on halvennettu, sähköinen on herättänyt vahvoja tuntoja.

---