Lämmikettä

– Täällä ei ole yhtään haavaa, miksi sit–

– Laita ne silti.

– Mihin?

– Siihen selkä­rangan lähelle lapa­luiden viereen. Ei se ole niin tarkkaa.

– Omituista minusta. Miksi haluat laastareita ehjälle iholle?

– Niissä on kapsaisiinia. Se lämmittää kivasti.

– Sitä chili­juttuako?

– Samaa tavaraa, teen näitä itse chili­kastikkeesta, side­harso­taitoksista ja lääkäri­teipistä. Apteekistakin tietty saisi.

– Saanko kokeilla? Minulla on aina niin kylmät sormet.

– Odotas. Annan sinulle jotain parempaa. Kapsaisiini­hanskat, ole hyvä. Tein näitä juuri kolme paria.

– Nämähän ovat ihan märät.

– Hupsista. Ne eivät taida ollakaan vielä ihan valmiita. Kokeile kapsaisiini­voidetta. Tässä.

– Teitkö tämänkin itse? Ainakin se toimii. Käsiä lämmittää mukavasti.

– Tein. Sekoitin perus­voiteeseen chili­jauhetta: tee­lusikallinen tulista chiliä ja kymmenen ruiskausta pumppu­pullosta.

– Jännittävää. Sekoitatko taika­juomiakin?

– Tietty ja teen taika­lamppuja. Tässä uusimmassa on led-polttimo. Katso.

– Se henkii! Minä näin, kuinka se henki!

– Totta kai se henkii. Sen sisällä on sata­kolme­tuhatta henkeä.

– Niin kuin Ali Babassa?

– Niin.

– Minäpä kokeil–

– Ei! Älä! Joko sinä kuitenkin kerkesit? Hieroit siihen kapsaisiini­voidetta. Minä häivyn nyt.

– Hei. Odota. Miten…

– Kutsuitte, isäntä, ja oikein kapsaisiinilla.

– Se oli vahinko.

– Mennään isäntä. Pääsette kylpemään puhtaaseen kapsaisiiniin. Se saattaa vähän lämmittää strategisia paikkoja, mutta ei siihen ainakaan heti kuole.

– Entä minun toivomukseni? Lampun hengen kuuluu toteuttaa kolme toivomusta! Kuulitko? Päästä irti!

– Kylvyn jälkeen sitten, isäntä, kylvyn jälkeen. Toivomukset ovat silloin kovasti tarpeellisia.