Naapurista kuuluu päivittäin ja moneen kertaan jyystön ääniä, lotketta ja voihketta. Ne alkavat hiljaa, kovenevat ja lopulta päättyvät karjuntaan ja kiljuntaan, huohotukseen ja vikinään.
Joskus ilta käynnistyy riidalla, josta päädytään pahoinpitelyyn. Kiroilu, vyön viuhunta ja solkipään mässähdykset pitävät minua hereillä vielä, kun itku ja parku vaimentuvat nyyhkytyksiksi tai korvautuvat jyystöllä.
On siellä ammuttukin. Aina silloin siellä käy poliisipartio, joka osallistuu huutamiseen ja käskyttää ovea auki. En kestä sellaista, vaan otan ja häivyn heti.
Tänään tapasin naapurini porraskäytävässä. Hän on homssuinen, lähes kuuro mummeli, joka kertoi rakastavansa väkivaltaisia pornoelokuvia, panostaneensa jättikuvaan ja ääniin. Illalla katsomme elokuvia yhdessä. Luvassa on mahtibylsimistä, ainakin valkokankaalla.
Ei asiat ole aina niin kuin mielikuvitus sanoo
VastaaPoistaSenkin kettu, pääsit jälleen yllättämään! ��
VastaaPoistaOlihan ovela juonenkäänne!!
VastaaPoistaEnsin mielikuvitus toi mieleen vallan muuta, kuin oikein siinä tapahtui.
VastaaPoistaMutta peikkopa osaa tällaset jutut hienosti kääntää toisin.