Salama iskee

Maks näki inter­netissä jutun miehestä, johon salama oli iskenyt sata kertaa, ja päätti, että häneen se iskisi ainakin tuhat kertaa. Helppoa se ei ollut, sillä salamat väistelivät häntä. Ne eivät viitsineet iskeä koko äijään, vaikka tämä seisoi ukkos­myrskyssä pysty­päin keskellä aakeaa vainiota.

Parantaakseen sähkön­johtavuuttaan, Maks ryhtyi syömään rauta­lääkkeitä. Hänen verensä paksuni ja suonet pullottivat, mutta salamat eivät välittäneet Maksista, vaan pirstoivat mieluummin lähistön kiviä ja kallioita. Maks piti sitä pilkan­tekona, pui nyrkkiä ukkos­pilville ja kirosi.

Hän ryhtyi opiskelemaan lääke­tiedettä ja sirkus­taitoja. Lääke­tieteessä häntä kiinnosti erityisesti kehon sähkön­johtavuus ja miten siihen voi vaikuttaa. Hän joi litra­kaupalla suola­vettä ja voi huonosti.

Sirkus­taitojen avulla hän opetteli syömään metallia. aluksi hän kääri palat silkki­paperiin ja nielaisi, mutta pian hänellä oli ruoka­lautasen vieressä kulhollinen laakeri­kuulia ja toinen lyijy­hauleja. Suola­sirotin oli täytetty kupari­hitusilla. Kaikista kulinaristisista ponnisteluista huolimatta salamat kiersivät häntä, särkivät puita ja muita mukavasti paukahtelevia asioita.

Talvi lähestyi ja Maksille tuli kiire. Pakkasella salamat lepäilevät pilvien päällä, eivätkä viitsi kurkotella lumiseen maahan.

Maks ryhtyi opiskelemaan insinööri­tieteitä. Hän lainasi yli­opiston kirjastosta kuusi metriä korkean pinon sähkö­tekniikan oppi­kirjoja, rakenteli alku­salama­lähettimiä ja Benjamin Franklinin ammoin käyttämiä leija­houkuttimia.

Ei ainuttakaan salaman iskua.

Maks lainasi lisää sähkö­tekniikkaa käsitteleviä opuksia. Niiden muodostama pino kasvoi kuuden metrin jaksoissa ensin kahteen­toista, sitten kahdeksaan­toista ja lopulta kuuteen­kymmeneen kuuteen metriin. Maks osasi pinot ulkoa ja pystyi soveltamaan osaamistaan. Hän rakentaisi oman Salaman, robotin, joka iskisi häntä, kunnes hän olisi saavuttanut tavoitteensa.

Robotista tuli hieno. Se iski Maksia teräksisellä nyrkillä aina, kun tämä tuli sopivalle etäisyydelle. Iskiessään se laski ääneen antamiensa iskujen määrää. Mitä suuremmaksi luku kasvoi, sitä leveämmin Maks hymyili. Hänen hampaaton hymynsä painettiin lehteen päivää ennen kuin tuhannen iskun arvioitiin täyttyvän.

Maks oli kutsunut lehti-ilmoituksella koko kaupungin katsomaan onnistumistaan. Salama oli siirretty esiintymis­lavalle, jossa Maks tepasteli ja otti vastaan Salaman iskuja. Välillä hän nyykähti tajuttomana lavalle, nousi taas ja jatkoi tepasteluaan. Väki­joukko laski yhteen ääneen robotin kanssa: "yhdeksänsataa yhdeksän­kymmentä yhdeksän, tuhat, tuhat yksi". Kun lukema ylitti tuhannen, Maks siirtyi lavan reunalle, kohotti kätensä ja huusi iloaan ilmoille. Hän oli saavuttanut tavoitteensa.

Silloin salama iski.

Robotti pirstoutui, esiintymis­lava sortui, kaupungin sähkö­laitos syttyi palamaan, ja kaikki paikalle tulleet kuusi­tuhatta kolme­sataa kaksi­toista katsojaa kuolivat. Maks käveli ruumiiden seassa, potkiskeli niitä ja itki. Hänen saavutuksensa oli kadonnut. Yhtään todistajaa ei ollut jäljellä. Robotin laskuritkin olivat hajalla.