Sinne ja takaisin

– Meno-paluu vai pelkkä meno?

– Mitä maksaa?

– Meno kolme, meno-paluu seitsemän­sataa­tuhatta­seitsemän.

– Oletko tosissasi?

– Hinnat ovat nämä. Saat itse päättää. Suurin osa ottaa pelkän menon.

Minä päätin ottaa meno-paluun. En halunnut jäädä mihinkään epä­määräiseen tilaan, vaan palata.

Kun tuli aika, minut työnnettiin ulos naisesta. Minä huusin, säikähdys oli suunnaton. Olin joutunut maailmaan, jossa kaikki aiemmin oppimani oli hyödytöntä ja minä täysin avuton. En osannut edes liikkua.

Huomasin pian, että kukaan ei liikkunut itse, vaan jokainen kulki ajan mukana. Se oli kiehtovaa. Ajan liikkeen myötä minä muutuin, raajani venyivät, voimani kasvoivat ja opin käyttämään tilaa liikkumiseen.

Aika ja sen mukana elämä kulkivat vakaana ohitseni, kasvoin, opin, rakastin ja synnytin lapsia. Pääte­pysäkillä keho, millä olin siihen asti liikkunut tilassa, pysähtyi yhtä aikaa ajan kanssa. Jäänteet haudattiin maa­kuoppaan ja minä jäin odottamaan paluu­kyytiä.

Aika seisoi. Minä odotin.

Siirryin tilassa ja kävin katsomassa kehoani. Kun kosketin sitä, tiesin, että minun olisi otettava se jälleen haltuuni ja noustava maan pinnalle. Tiesin, että elämän rikkoma kehoni korjaantuisi ajan virratessa toiseen suuntaan.

Kehoni nuortui ja minä riemuitsin paluusta. Iloitsin elämästäni ja sen kirjosta, kokeilin kaikkea, mikä oli meno­matkalla jäänyt kokematta.

Nyt jäljellä on enää viimeinen koitos. Tarvitsen naisen, jonka kohdun kautta pääsen sinne, mistä alun perin lähdin. Kotiin.