– Penskana pelkäsin vettä niin paljon, että en uskaltanut käyttää vesivessaa ollenkaan. Olin ihan varma, että näkki ojentaa näljäisen kouransa ja vie minut muassaan.
– Minä taas pelkäsin tulta. Se kurotteli lieskojaan, missä paloikin, ja yritti muuttaa minut soihduksi. Kerran se onnistui ja sai minulta otsatukan liekkeihin. Onneksi mutsi ehti hätiin.
– Sitten siellä meillä päin oli sellainen hylätty talo. Olin ihan varma, että siellä asui zombeja tai jotain. En uskaltanut ikinä katsoa sinne päin. Valoisallakin aina juoksin sen ohitse.
– Minun möröt asuivat sängyn alla ja vaatekaapissa. Ne tulivat pimeällä esiin. Kerran mörkö tarrasi nilkkaani, kun meinasin mennä yöllä juomaan. En mennyt. Menin peiton alle ja tiukasti.
– Entäs nyt? Pelkäätkö vielä?
– Toisia asioita, mörötkin ovat nykyään erilaisia kuin lapsena.
– Sama.
– Mitähän muut pelkäävät, tai pelkäsivät lapsena.
– En tiedä. Kysytäänkö?
– Kysytään.
– Yhteen ääneen. N-Y-T-Nyt: Mitä sinä pelkäsit lapsena?
– Niin ja aikuisena, ei saa unohtaa niitä.
– Tai jos jollakin on lapsia, niin mitä ne pelkäävät.
– Taas yhteen ääneen. N-Y-T-Nyt: Mitä itse pelkäät nyt ja mitä sinun lapsesi tai lapsenlapsesi pelkäävät?
– Vastaakohan kukaan?
– Totta kai. Odota vaan.
– Odotetaan yhdessä. Saat pitää minua kädestä, niin sinua ei niin pelota.
– Sovittu.
Saa vastata. Mitä mörömpiä vastauksia, sitä parempi. Peikko aikoo omia kaikki vastauspelot ja sujuttaa ne tarinoihin. Mut vasta sitku on sellaisten tarinoiden aika.
Mä en enään pelkää mitään, mutta kakarana sitäkin enempi, koska olin suvun nuorin ja isommat pelotteli kaikella mahdollisella: Käärmeet, madot, hämähäkit sun muut ötökät. Itse aiheutettu oli pelko pimeästä, tai siis pimeää en pelännyt, vaan sieltä pimeästä valoon tulemista.
VastaaPoistaPelot ovat aivan turhia, se täytyy vaan selventää itselle.
Mukavia tarinahetkiä sulle IsoPeikko, sen taidon sä osaat kyllä!!
Peikko kiittää ihan uudesta pelosta: pimeydestä valoon tuleminen :p
PoistaJos oli oikein kova tuuli, niin pelkäsin että vene kaatuu. Oltiin melkein kelillä ku kelillä merellä, eikä ihan vähästä tuulosesta matkaa keskeytetty. Moottoria ei tietty purjeveneessä silloin ollu ja Papan mielestä reivattiin vasta kun oli pelko, että masto katkeaa...Käärmeitä pelkäsinmyös, koska Pappa sanoi että kaikissa saarissa on käärmeitä, mutta ne pysyy yleensä piilossa. Ei sitte pysyneet....vieläkään en voi katsoa ohjelmia missä on kärmeksiä. Kansakoulussa pelkäsin, että joudun taululle laskemaan laskuja.Opettajana kaksi vuotta naispaholainen, joka nautti saadessaan nöyryyttää ja jakaa luunappeja. En ikinä oppinut jakokulmaa...Pisti minut taululle jakamaan jonkun luvun. En tajunnu siitä mitään ja laskutoimituksesta tuli niin pitkä, että tila loppui.Sitten vasta päästi minut pois ja nauroi päälle. Jos tulis vastaan, kalauttaisin käsilaukulla päähänsä. Jos mulla ois käsilaukku...
VastaaPoistaHienoja pelkoja, kiitos. Peikko näki heti käärmeistä tehdyn jakokulman, mutta sen tuuli vei, hiiuli hei. :p
Poista