Säilykkeitä

Tykkään kaloista. Me istumme usein yhdessä iltaisin olemassa hiljaa maailman asioista emmekä edes yritetä parantaa mitään. Siitä tulee levollinen olo.

Joskus tosin eväkkäät eivät malta pitää suutaan kiinni, vaan aukovat sitä ja ahtavat sinne toukkia ja kaikkea muuta kalamaista. Siitä tulee hirmuinen meteli, kun ne toukat, ja varsinkin kaikki kalamaiset huutavat ja kiroilevat ja lupaavat vuorten vyöryvän ylitsemme.

Joskus vuoret tottelevatkin kuolemaan haluttomia toukkia ja kalamaisia ja nostelevat jalkojaan. Onneksi vuoret tykkäävät jalkapallosta tosi kivesti ja unohtuvat pelaamaan sitä vuosikausiksi, eivätkä muista ollenkaan vyöryä kenenkään päälle.

Naamiaiset

– Hirveä löyhkä. Sinustako se tulee?

– Se on tämä naamio.

– Ihan kuin silli. Onko se oikea?

– Ikä­loppu rasva­silli. En raaskinut heittää sitä menemään.

– Joten teit siitä naamion. Eikö se kirvele silmiä?

– Kirvelee niin perkeleesti. Mutta liemi on hyvää, vähän kuin thai­maalaista kala­kastiketta.

– Saanko maistaa?

– Joo. Nuolaise oikealta poskelta, siellä sitä valuu enempi.

– Mmh… hyvää, vaikka siinä maistuu kyynel. Eikö sinua yhtään pelota?

– Mikä?

– No jokin. Vaikka että kyyneleet loppuvat, etkä osaa enää itkeä.

– Ei haittaa, olen kuunnellut parkumista ihan tarpeekseni.

– Voisihan se vaikuttaa jotenkin muutenkin.

– Miten muka? …oh. Kello löi. On aika riisua naamiot. Noin.

– Heh. Sinulla on kalan­silmät.

– Ai ne näkyy? Voin kertoa sulle salaisuuden: minä olen oikeasti kala.

– Niin horoskoopissa, tiedän.

– Ei kun oikeasti. Katso.

– Aika näppärä asu. Minä taas olen rapu.

– Oikeastiko? Vai horoskoopissa?

– Joo. Ja syön kaloja. Näin.

– Hei. Mun evä. Älä viitsi.

– Mums. Rousk.

– Ei. Älä. Mun maha… ja suolet… perhana.

– Sinä kuolet, ja minä saan elää.

– Lausun sulle yhden runon: sää se tässä kuolet / kun mun suoliani nuolet / on mussa pallo­kalaa puolet.

– Sitten kuolen kylläisenä, sinun vatsasi on jo vallan tyhjä.

– Kilkki raatosi syököön, mää delaan nyt.

– Oli hyvät juhlat, eikö?

– Nii–

Saunahtavat tavat

Mörheä karhu ajelee bussilla

Osoite on kirjattu rehevällä tussilla

Vieressä istuu vihtava mies

Sauna on kypsä, sen kumpikin ties

Vieressä istuu vihtava mies

Osoite on kirjattu rehevällä tussilla

Mörheä karhu ajelee bussilla

Peikko oli kaukana metsässä, jossa lehtiin oli kirjoitettu pelkkiä runoja. Metsässä asui muiden turnujen kanssa runo­karhu, joka yllytti peikkoa tekemään kaiken­laisia hassuja sana­lurituksia. Se oli peikosta oikeastaan aika mukavaa, joten se toi tähän yhden lurituksen tuliaisiksi.