Kahvi

– Alkaa vähän ramaista, mies sanoo ja venyttelee käsiään päänsä yli. – Kahvi voisi tehdä hyvää.

– Kahvi on tosi epäterveellistä, et viitsisi aina kitata sitä niin paljoa.

– Tykkään kahvista. Se on hyvää.

– Ei se nyt niin hyvää ole, että sitä pitäisi juoda vähän väliä. Ottaisit vaikka jääkaapista jotain. Siellä on vielä sitä kinkunrasvaa. Otat vaikka sitä pari lusikallista.

– Sinä ja sinun kinkunrasvasi. Et koskaan viitsisi keittää kahvia, vaan olet aina ehdottelemassa jotain muuta. Rasvaan kohta sinut sillä kinkunrasvalla, jollei tuo kitinä lopu.

– Ei siihen mikään rasvaaminen auta. Olen aivan täynnä kahvin keittämistä. Aamukahvia ja iltakahvia, päiväkahvia ja iltapäiväkahvia, pullakahvia ja kakkukahvia, kahvia jälkiruuaksi ja välipalaksi, kahvia kavereille ja vieraille. Kas kun et ole keksinyt haluta kahvia termospulloon, kun lähdet jonnekin.

– Enpäs olekaan. Sehän on hyvä idea, mies ilahtuu. – Heti huomisesta lähtien haluan. Muistat sitten muistuttaa, jollen minä itse muista.

– Muistan muistan jos muistan.

– Nyt voisit sitten ja turauttaa muutaman kupposen.

– Kysypäs välillä joltain muulta. Minua ei nyt yhtään huvita.

– Keltä muulta minä sitä nyt kysyisin? Sehän on sinun hommiasi. Sitä varten sinut on tähän taloon tuotu.

– Kahvinkeittäjäksi? Minut? Oletko tosissasi? Että et halua mitään muuta, että et välitä kauneudestani tai näistä kaarista?

– En pätkääkään, haluan sinulta vain kahvia. Pistä se nyt tippumaan, ennen kuin suutun.

– Aina vaan kahvia. Ei uskoisi. Aina yhtä ja samaa. Että on yksioikoinen äijä. Ja minä kun olen vuosikaudet keittänyt sille kahvia. Ihan pienimmästäkin vihjeestä...

Mies hermostuu ja hakee jääkaapista maitotölkin, lyö sen kahvinkeittimen viereen ja noutaa pussillisen kaakaojauhetta siihen kaveriksi.

– Laita sitten kaakaota jos kerran kahvinkeitto ei huvita, hän tiuskaisee.

– En voi, kahvinkeitin parkaisee. – Minun sisuskalut eivät kestä noin vahvoja aineita. Saan pöhön ja haurastuman ja henkikin rupeaa haisemaan pahalle. Enkä tykkää niistä pesuaineista, joita olet pakottanut minut nielemään.

– No teetkös sitten sitä kahvia?

– Teen minä, keitin lupaa.

– Vahvaa ja hyvää, eikös?

– Niin. Ja kuumaa. Viitsitkö antaa vähän vettä ja poroja?