Karhu odottaa bussia. Bussi on myöhässä. Bussikuski on aavistanut, että karhu voi haluta taas kyytiin. Hän on pysäyttänyt bussin mutkan taakse ja käynyt kurkistamassa. Siellähän se takkuturkki odotti. Hän ei kyllä ottaisi sitä kyytiin. Tekisi mokoma kuitenkin jonkun karhunpalveluksen, muuttaisi bussin taas vaikka saunaksi. Se oli kyllä hyvä sauna, kuski muistelee, ja hymy nostaa hänen oikeaa suupieltään.
Pysäkillä seisoskelevaa karhua alkaa kyllästyttää ja se lähtee kävelemään bussia vastaan. Kuski huomaa tämän ja ryntää bussin ratin taakse. Hän alkaa kääntää bussia kapealla tiellä, eikä välitä vähääkään matkustajien äänekkäistä vastalauseista. Linja-auto on pitkä ja sen kääntäminen vaivalloista. Bussi on poikittain tiellä, kun karhu nykäisee sen oven auki ja nousee kyytiin.
– Minä autan, karhu lupaa, nostaa kuskin pois paikaltaan ja istuttaa vapaaseen penkkiin.
Kuski vastustelee ja sanoo, että karhu ei saa puuttua bussiyhtiön omaisuuteen. Karhu nappaa kojelaudalle jääneen koppalakin päähänsä ja sanoo, että hän on nyt kuski ja näyttää miten linjuria ajetaan. Saman tien se polkaisee kaasua niin että hyrrävoimat melkein kaatavat auton. Matkustajat hurraavat. Kerrankin matkalla sattuu jotain jännittävää.
Karhu rupeaa kääntämään bussia, vilkaisee matkustamoon ja sanoo, että nyt saa lähteä pois jos haluaa. Kukaan ei lähde.
– Sitten mennään, karhu murahtaa ja riisuu turkin päältään. Se meinaa ensin ripustaa sen naulakkoon, mutta vilkaisee sitten kuskia, joka murjottaa penkillään kädet puuskassa. Parilla askeleella karhu on kuskin luona ja ojentaa tälle turkkinsa.
– Pue tuo, se sanoo. – Ole sinä nyt karhu.
Kuski tottelee ja rupeaa karhuksi. Turkki tuo ajatuksen valtavista voimista ja ymmärryksen omista mahdollisuuksista. Olo on ennen kokemattoman kyvykäs. Kun kuski löytää taskusta vielä täyden juomapullon ja hörppää siitä, maailma muuttuu ihan uudenlaiseksi.
Koppalakkinen karhu ajaa bussia paitasillaan. Matkustajat istuvat paikoillaan ja ovat katselevinaan ulos, vaikka jokainen seuraa karhun turkkiin pukeutunutta kuskia ja odottaa tämän tekevän jotain karhusti. Kuski puistelee itseään, hörppää toisen suullisen, nousee seisomaan ja kysyy, onko kenelläkään tupakkia.
Kaikilla on ja kaikki pistävät palamaan, mutta kukaan ei tarjoa kuskille. Tämä pahoittaa mielensä, hörppää pullosta ja kääräisee sätkän lähimmän penkin täytteistä. Etummaisena istuva nuori naismatkustaja vetää sauhut pitkävartisesta piipustaan ja ehdottaa yhteislaulua.
Kuski aloittaa laulun, jossa kerrotaan metsässä myllätyistä sammalista. Yksi kerrallaan matkustajat yhtyvät lauluun. Kun se loppuu, aloitetaan uusi. Kun kaikki karhulaulut on laulettu ja muurahaistarinat kerrottu, aloitetaan kimara alusta. Auto pomputtelee, hyppii ja loikkii, kun karhu polkee kaasua laulun tahtiin.
Linja-auto ajaa pääteasemalle ja sen ovi suhahtaa auki. Ovesta tuprahtava muheva savupilvi nousee sienenä taivaalle ja näkyy hälytyskeskuksessa puheluryöppynä. Savun seasta ilmestyy pitkä jono hymyileviä matkustajia, jotka juttelevat keskenään ja tervehtivät vastaantulijoita. Bussissa karhu laskee koppalakin takaisin kojelaudalle ja hakee turkkinsa kuljettajalta, joka on nukahtanut penkille. Karhu nostaa kuskin takaisin ratin taakse, aikoo ottaa pullonsa takaisin, mutta antaa kuitenkin kuskin pitää sen, kiittää kyydistä ja poistuu matkoihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti