Naiset

Mirkku ja Taija istuvat keittiössä ja juovat kahvia. Lapset leikkivät keskenään lattialla. Talo on hiljainen lasten satunnaisia kiljahduksia lukuun ottamatta. Taija kastaa pullaviipaletta kahviin.

– Olit oikeassa sen palveluravintolan suhteen, Mirkku tunnustaa ja kaataa itselleen lisää kahvia. – Se ei toiminut. Otatko vielä?

– Otan, kiitos. Kaada vaan, Taija sanoo ja hörppää kuppinsa tyhjäksi. – Hyvää pullaa sinulla. Teitkö ihan itse?

– Se on sieltä ravintolasta. Veijo käänsi koko palveluajatuksen nurinpäin ja nyt se toimii hienosti.

– Että ensin meni nurin ja sitten rupesi toimimaan, Taija naurahtaa. – Hassua.

– Eikös! Tekin voisitte Janin kanssa tulla käymään ihan milloin haluatte. Meillä on nyt täysi itsepalvelu.

– Eikös sellaisiakin paikkoja ole maailma täysi?

– Ei näin täydellisiä. Me ollaan niin innoissamme Veijon kanssa. Me syödään siellä itsekin joka päivä.

– Onko nämä piparitkin sieltä?

– Ovat tietysti.

– Vaikka ne näyttävät ja maistuvat samalta kuin mitä sinä itse olet aina tehnyt.

– Se siinä juuri on ideana. Täysi itsepalvelu, kuule.

– Kerro.

– No katsos. Veijo sen keksi. Asiakas saa juuri sellaista ruokaa mitä tekee. Firma tarjoaa vaan premissit.

– Mitä se tarkoittaa? Taija kysyy ja käy tiristämässä vielä kupillisen Mirkun keittimestä.

– Seiniä ja tilaa, patoja ja kattiloita, pannuja, lautasia ja mitä nyt tarvitaan, sellaista. Tiedäthän sinä mitä ruuanlaitossa tarvitaan. Meillä on oikein keittokirjakirjastokin siellä.

– Ja itse pitää kokata?

– Niin. Asiakkaat ovat ihan innoissaan. Ne pääsevät kerrankin kokkaamaan kunnon vermeillä.

– Ja ruuan jälkeen pitää tietenkin tiskata, vai?

– No ei tietenkään. Tykkäisitkö sinä sellaisesta?

– En tykkäisi. Teillä on sitten kuitenkin tiskaus talon puolesta? Se ei olekaan kokonaan itsepalvelua?

– Ei meillä mitään tiskausta ole. Etkö ymmärtänyt, se on täydellinen itsepalveluravintola.

– Miten se tiski sitten hoidetaan, jollei kerran tarvitse omiaan tiskata?

– Etukäteen. Katsos kun asiakas tulee syömään, se aloittaa siivoamalla itselleen pöydän ja tiskaamalla tarvitsemansa astiat.  Se siivoaa myös hellan ja muut, saa juuri sellaisen ympäristön mistä se tykkää. Ruokaakin se saa laittaa niistä jutuista mitä jääkaapissa sattuu olemaan tai käydä kaupassa hakemassa mitä tarvii.

– Omalla rahalla tietenkin?

– Tietty. Miltäs kuulostaa?

– Kodikkaalta, Taija hymyilee. – Jani on luvannut tarjota minulle juhlaillallisen. Se saakin tuoda minut sinne teidän uuteen ravintolaan.