Ostoslista

Vanha mies nostaa lakkiaan naiselle, joka pitää hänelle ovea auki. Nainen nyökkää ja komentaa jaloissaan pyörivää lasta menemään ulos. Ovi sulkeutuu ja mies jää sen sisäpuolelle, pieneen kauppaan. Hän nojaa keppiinsä, köpöttelee palvelutiskille ja istuutuu tuolille, joka on tarkoitusta varten asetettu tiskin toiseen päähän.

– Huomenta Lahtinen, kauppias tervehtii. – Mikäs on vointi?

– Samaa kolotusta, samaa kolotusta, kiitos kysymästä, Lahtinen vastaa, riisuu käsineitään ja kaivelee taskujaan.

– Ostoslista taas hukassa?

– Vaimo pentele laittaa sen aina eri taskuun. Ihan kuin se tekisi tahallaan kiusaa vanhalle miehelle.

– Jospa se on taas siinä paidantaskussa?

Lahtinen etsii paidastaan taskua, löytää sen, työntää sormensa sinne ja vetää ulos keltaisen lapun, jolle on käsin kirjoitettu muutama haparoiva rivi.

– No pentele, niinpä olikin, hän toteaa. – Mistä se nyt sen keksi sinne laittaa?

Kauppias hymyilee.

– Mitäs lapussa lukee, hän kysyy. – Pannaanko paistia vai kyljyksiä? Tai ehkä makkaraa?

– Jauhenlihaa, Lahtinen tavaa, nostaa sitten katseensa kohden kauppiasta. – Sanokaas kauppias, millainen eläin on jauhi. Sekö on jokin ulkomaan elävä? Eikö meille piisaisi vaan nämä kotomaan elikot?

– Nykyään ihmiset kysyvät kaikenlaista, kauppias selittää ja punnitsee varttikilon jauhelihaa Lahtiselle. – Meilläkin on vaikka mitä ihmeellistä: strutsia, kengurua ja nutriaa. Ne ovat tosin pakasteita. Tämä on varmasti tuoretta ja kotimaista.

Kauppias ojentaa lihapaketin asiakkaalleen, ja tämä survoo sen verkkokassiinsa, jonka pohjalla nököttää suuri vanhanaikainen kukkaro.

– Vieläkö muuta, kauppias kysyy ja kurkottaa kaulaansa nähdäkseen lahtisen pitelemän ostoslistan.

– Lasta, Lahtinen sanoo ja piilottaa listan kauppiaan näkyviltä.

– Lasta? kauppias kysyy, mutta sitten oivalluslamppu välähtää niin että myymäläapulaisetkin häikäistyvät. – Minkähänlaista lasta sen pitäisi olla?

– No pentele. Tässä seisoo vaan että lasta. Kai se sitten on se ja sama minkälaista.

– Karitsaa olisi. Se on lampaan lasta. Samoin vasikkaa, se taas on naudan lasta.

– No sitä karitsaa vaikka.

Lahtinen saa pakettinsa, maksaa ostoksensa, toivottaa hyvän päivän virnuilevalle kauppiaalle ja tallustaa kotiinsa. Kotona vaimo käy läpi miehensä ostokset ja tiedustelee, mihin paistinlasta on jäänyt.

– Paistin? Lahtinen tuohtuu. – Minkä penteleen paistin? Naudanko? Olisit laittanut sen kunnolla siihen lappuun. Siellä on nyt sitten lampaan lasta. Saa kelvata, pentele.