No onkos tullut?

Mies istuutuu lumiselle puistonpenkille. On tammikuun kylmä, mutta hän on päättänyt, ettei enää odota kesää. Se on aina niin toivottoman kaukana ja talvi on aina niin toivottoman pitkä. Jospa säiden haltijat antaisivat talven käydä kesästä. Voihan sitä yrittää, hän miettii. Kaikki muut konstit on jo kokeiltu ilman, että mikään olisi mitenkään vaikuttanut mihinkään.

Ohikulkijat vilkaisevat miestä ensin pikaisesti, mutta kääntävät sitten päänsä uudelleen tätä kohden. Jotkut jäävät seisomaan ja katsoa tillittämään hihaton paita päällä ja shortsit jalassa istuvaa miestä. Mies ottaa eväitä muovikassistaan, sihauttaa olutpullon auki ja alkaa purkaa lenkkimakkarapakettia.

– Oletko lyönyt vetoa? joku ohikulkijoista kysyy pysähtymättä ja naureskelee mennessään.

Mies ei vastaa, vaan haukkaa makkarastaan. Makkara on vähän jäässä, eikä miehen hammas oikein pysty siihen, joten hän kaluaa sitä kulmahampaillaan kuin koira luuta. Olutkaan ei lämmitä ja miehen paljaat pohkeet ja sandaaleista pilkistävät varpaat alkavat sinertyä.

Kun miestä jo melkein itkettää sään armottomuus, hänen vierelleen penkille laskeutuu korea lintu. Siivekäs on varsin suurikokoinen. Se muistuttaa kotkaa ja riikinkukkoa, mutta näyttää papukaijalta. Mies kääntää päätään ja tarkastelee lintua. Lintu aukoo nokkaansa. Sen suusta leviää höyrypilviä pakkaseen.

– Otatko makkaraa? mies kysyy ja tarjoaa jäistä lenkin pätkää linnulle.

Lintu kouristaa siipisulkiaan ja tarttuu makkaraan. Mies ottaa kassistaan olutta, avaa pullon ja tarjoaa sitäkin linnulle. Lintu huolii ja nyökkää kiitokseksi.

Siinä istuvat molemmat. Kylmissään talvessa. Keksimättä mitään mies miettii, mistä lintujen kanssa voi jutella.

– Aika kylmä, lintu toteaa ja helpottaa miehen sosiaalisia paineita. – Taitaa olla pakkasta.

– Ainakin tämä on vähän jäässä, mies toteaa ja nostaa makkaranpätkäänsä.

Linnun silmät ovat syvän keltaiset, kun sen katso miehen ajatuksiin. Sitten se nostaa omaa lenkinpätkäänsä, kolauttaa sitä miehen makkaraa vasten ja sanoo:

– Kippis.

Mies hymyilee. Lintu onkin hauska veikko ja ymmärtää asiat hienolla tavalla. Se vaikuttaa jopa varsin älykkäältä, paitsi että sen pukeutumista ei voi kyllä oikein kehua, kannattaisi pukeutua korppityyliin tuolla varrella, hän miettii. Mies hörppää olutta ja aikoo juuri kertoa ajatuksensa linnulle, kun penkille istuu pelkkään resuiseen lannevaatteeseen pukeutunut harvahampainen vanha mies.

Vanhus tarttuu lintua kurkusta ja vääntää siltä niskat nurin. Sitten hän nakkaa raadon olkansa yli puskien alle ja kääntyy katsomaan miestä.

– Moro, hän sanoo.

Mies nousee ja potkaisee vanhusta polveen. Sitten hän heittää tätä jäisellä makkaralla, kääntyy ja lähtee kotiinsa. Vanhus nilkuttaa miehen perään, mutta ei saa tätä kiinni. Tarvitaan satoja ja tuhansia askeleita, ennen kuin mies pääsee kotiovelleen ja sen taakse turvaan. Vanhus on seurannut miestä koko matkan ja jää nojaamaan kaksin käsin ovilasiin. Mies rynkyttää kuumissaan hissin nappia.

– Minä odotan, vanhus huutaa oven lävitse.