Kesämekko

Kala, joka on saanut mätimunasta kuoriutuessaan ohikulkevalta sammakolta nimekseen Tupu, ui löyhin liikkein kosken alapuolisessa suvannossa. Vedenalainen maailma on hiljainen. Rannalla kasvavien puiden lehvistön lävitse suodattunut auringon valo läikittää virran pohjaa ja yllyttää pikkukaloja kisailemaan ja puikkelehtimaan kivien välistä.

Tupu on perin juurin tylsistynyt. Koko maailmassa ei ole mitään tekemistä, jokainen päivä on toisensa kaltainen: syö ja ui, ui ja syö. Aina sitä yhtä ja samaa. Tupu on kuullut, miten jotkut samasta kudusta syntyneet ovat jo tylsistyneet niin, että ovat menneet ja haukanneet koukkua. Tupu ei kuitenkaan pidä tahallista paistinpannulle heittäytymistä järkevänä vaihtoehtona, mieluummin se tylsistyy kuoliaaksi.

Yhtäkkiä rannalla alkaa tapahtua. Tupu kiitää huimaa vauhtia tarkastamaan, mikä loiskuttaa vettä ja kiljuu niin, että Tupun kylkeen koskee. Kun se ehtii rannalle, se pettyy niin että on jo kääntyä takaisin: pelkkiä ihmisiä. Niistä ei ole kuin riesaa, sotkevat vedet ja rannat ja kaikki.

Mutta sitten Tupun mieleen juolahtaa oiva tuuma ja se pilkistää päänsä vedestä ja tarkastaa rannalla kasvavat pensaat. Yhden pensaan päällä on vaatteita. Silloin Tupulle tulee kiirus. Se nousee vedestä, hiipii pusikkoon ja nappaa kaikkein kukikkaimman kesäkoltun, minkä se löytää sieltä. Mekko kainalossaan se hipsii metsän siimekseen, pukeutuu ja jatkaa matkaa kunnes vastaan tulee valtatie.

Tupu seisoo tien vieressä ja heiluttaa kyydinpyynnintään. Ensimmäinen tiellä kulkeva ajopeli on valkea ja avomallinen. Se pysähtyy ja Tupu nousee tarakalle. Pyöränpolkija on salskea nuori mies, joka kertoo olevansa matkalla lavatansseihin. Tupu haluaa heti tulla mukaan.

Matka sujuu ratevasti. Tupu ja nuorimies keskustelevat kiihkeästi ja ovat perillä aivan liian varhain. Ilta sujuu samaan tahtiin. Pari tanssii lutvikkaasti ja herättää ihmetystä. Keskiyöllä kun kello lyö, nuorimies rupeaa hinkumaan saatille. Tupu lupaa ja nousee saman tien valkean kulkupelin tarakalle.

Matkalla Tupua alkaa nukuttaa. Se letkahtaa lötköksi ja nuorukainen rupeaa hivuttamaan kättään kukkamekon alle. Tupu havahtuu ja hymyilee, kääntää päätään ja lupaa toiselle, että tämä saa riisua koko mekon kunhan he pääsevät rantaan. Nuori mies kääntyy seuraavasta tienhaarasta ja painaa kaasun pohjaan. Tielle loikannut sammakko melkein rusentuu pyörän alle.