Kalajuttu

Kaksi vesipetoa, körmyniskaista jermua sulattelevat ateriaansa kosken alapuoleisessa suvannossa köllöttävän kiven tarjoamassa suojassa.

– Potkiiko sulla? kysyy toinen ja painaa vatsaansa vasten pienten kivien peittämää pohjaa.

– Potkii, toinen myöntää. – Tämä on varsin sitkeä tapaus. Ei luovuta millään.

– Joskus ne ovat. Kerran söin yhden, joka änkyili mahassa toista vuorokautta. Se ei toennut ollenkaan, vaan halusi koko ajan ulos. Mutta suli se sitten.

– Ne kannattaa syödä pää edellä, toinen neuvoo. – Silloin ne eivät pääse minnekään.

– Paitsi jos ne mahtuvat kääntymään, toinen toteaa. – Minut syötiin kerran, kun olin vielä ihan sintti.

– Älä. Mitä tapahtui?

– Se oli hirmu jytky köriläs, melkein suurempi kuin sinä, toinen selittää. – Minä olin pieni ja sovin kääntymään ympäri sen mahassa. Purin ja revin sitä minkä ehdin, ja maha tuli täyteen verta. Sain siitä happea ja otin vauhtia niin että pääsin uimaan ulos sen kidasta.

– Miksei se syönyt sinua uudelleen?

– Ei se pystynyt. Olin repinyt sen mahan niin riekaleiksi, että se oksensi kaikki verensä siihen ja kuoli. Minä sitten pistelin sen poskeeni.

– Kokonaanko?

– Tietenkin. Siksihän minä olen näin iso ja jymäkkä.

Körmyt ovat hetken hiljaa ja tunnustelevat vatsassaan sätkiviä saaliskaloja. On valittava tarkasti kenet syö, toinen tuumaa, ettei käy hassusti niin kuin tuossa kertomuksessa. Saalistajasta voi tulla saalis koska tahansa.

– Kyllä minä silti syön ne yleensä pyrstö edellä, toinen sanoo. – Ne koettavat aina karkuun, ja niitä pitää jahdata pitkät matkat, ja sitten kun ne saa kiinni niin takaapäin se on haukattava.

– Minua sellainen närästää. Ne koettavat aina uida ulos ja tunkevat mahalaukusta ruokatorveen. Niitä saa olla koko ajan nieleskelemässä takaisin.

– Siihen on kuule hyvä konsti.

– Millainen muka?

– Nappaa kiinni johonkin vieheeseen, joita täällä ui pitkin ja poikin. Ne eivät sula, vaan jäävät mahaan, jolloin niissä olevat koukut estävät muiden saaliiden karkaamisen.

– Tuo jos mikä on kalavale.

– Ei ole. Minullakin on jo kaksi viehettä, toinen tässä suupielessä koristeena ja toinen mahassa parantamassa ruuansulatusta. Kokeilisit sinäkin. Tuossakin ui taas yksi.

– Minäpä koetan, sanoo toinen ja loiskauttaa pyrstöllään itsensä saalistuskiitoon.